EasyCommunication? vol.2

Voi vitsi että ärsyttää ihmiset, jotka soittaessaan mulle kysyvät aina ensiksi, että ”soitinko huonoon aikaan?” tai että ”onko paha paikka?”

Minkälaisia keskustelunaloituksia nuo oikein ovat?

Eivät kai he mene ystäviensä luo kyläänkään siten, että kysyvät jo ovella ”tulinko huonoon aikaan käymään?”

Tämä ärsyttävä kysymyshän on alun perin lanseerattu huonojen puhelinmyyjien toimesta, sellaisten, jotka eivät varmasti myy ikinä yhtään lehteä kenellekään. Siinä ajassa, kun huono myyjä torpedoi omaa kaupantekoansa antamalla asiakkaalle heti luvan häipyä luurista, hyvä myyjä on ehtinyt kertoa tarjouksensa ja hieroo jo kauppoja.

Varsinkin kyrsii se, että omat ystävät aloittavat puhelunsa samalla tavalla. Olen kymmeniä kertoja vastannut heille, että ”ei, et soittanut, sillä jos minulla olisi paha paikka, en vastaisi puhelimeeni”. Nykyään olen vaihtanut vastauksen vähän karumpaan ”kysypäs vielä kerran tota niin isken sulle luurin korvaan, stana!”

Ongelmalliseksi tämän ”kysyäkö vaiko eikö kysyä” -pulman tekee sellaiset idiootit, jotka oikeasti vastaavat puhelimeen, vaikka heidän kolmevuotias lapsi on juuri hyppäämässä leikkimökin katolta pää edellä kivikkoon samaan aikaan kun jauhelihakastike on juuri palamassa pohjaan ja presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton oma kättelyvuoro puskee päälle.

Nämä ihmiset, toden totta, vastoin kaikkia odotuksia, sen kaiken stressin keskellä vastaavat puhelimeensa! Ja kun aloitat puhumaan asiaasi niin SITTEN he kuluttavat sen ajan, mikä koko puheluun todennäköisesti olisi mennyt, selittämiseen, miksi he juuri nyt eivät ehdi puhumaan kanssasi.

Ei jumalauta näin, ihmiset.

Opetelkaa soittamaan, vastaamaan ja olemaan vastaamatta, jos on paha paikka.

Jos yhteen

– ”soitinko huonoon aikaan?”
– ”ei, et ollenkaan, olen tässä töissä ja ei oo kiire”

-dialogiin menee noin seitsemän sekuntia, ja saat kymmenen puhelua päivässä, jättämällä tämän täysin turhan dialogin pois säästät elämästäsi ja kavereiden puhelinlaskuista viisi tuntia vuodessa… Oma elämäni on ainakin aivan liian lyhyt ”paha paikka”-dialogeihin.