– Moi. Mitä sä katselet?
– Omaa elämäänihän minä.
– Miltäs näyttää?
– Emmä oikein tiedä. Tää juoni on vähän sekava.
– Onks toi päähenkilö hyvis vai pahis?
– Vähän kumpaakin vissiin, ei siitä ota selkoa.
– Miks sä et oo itse mukana tossa? Se on kuitenkin sun elämä.
– Sanopas se. Mun kello jätättää. Myöhästyin vissiin kolme minuuttia. Mut meneehän se näinkin. Vois kyl pikkuhiljaa alkaa tapahtua jotain, mä oon kytännyt tätä jo viis jaksoa putkeen ja toi jamppa vaan haahuilee siellä sun täällä, ei tee mitään hyödyllistä, mut toisaalta ei oo kunnon ajelehtijakaan. Ihme välimallin jätkä.
– Mitä jos pistäisit telkkarin kiinni ja pistäisit kässärin uusiksi?
– Tjaa, ei paskempi idea. Mut ehkä mä kuitenkin katson vielä tän jakson himasta, jos vaikka tapahtuis jotain.
– Okei, omapa on elämäsi.
