Haetko työntekijää vai hyvää seuraa?
”Hei sinä yli 185-senttinen, tumma, akateeminen, mielellään raitis, ehdottomasti savuton, himourheilija, joka tykkäät koti-illoista mutta osaat myös bailata, olet aina tarvittaessa seuranani mutta omaat myös laajan ystäväjoukon, hoidat mukisematta puolet kotitöistä mutta sängyssä olet alfauros, tienaat käsittämättömän paljon rahaa muttet vietä töissäsi enempää kuin 37 / h viikossa, sinua etsii em. ominaisuudet omaava nainen…”
Tällaista vähemmän ja pienemmät lusikat, kiitos.
Onhan se ihailtavaa, kun nainen tietää mitä haluaa. Miehillä on samaa vikaa, paitsi että emme ole ulkonäkökriteereissä ehkä ihan yhtä pikkutarkkoja.
Ihmettelen kyllä, jos noilla deittipalstat pursuavilla ilmoituksilla kukaan on koskaan löytänyt itselleen kumppania.
Jostain kriteereistä pitää toki aloittaa, ymmärrän sen. Mutta voisiko olla tärkeämpää, minkälainen se haettu ihminen oikeasti on? Olkoonkin, että sekä itsensä että etsityn vastakappaleen kuvaileminen onkin huomattavasti em. ilmoitusstereotyyppiä vaikempaa.
Kannustan kokeilemaan. Mutta varokaa! Saatatte oikeasti löytää jonkun hienon ihmisen.