Jos tyttö lähtee ravintolaillan jälkeen pojan luokse iltateelle, mikä on loppuyön odotusarvo?
Tekisi mieli kysyä tämä kysymys eräältä Etelä-Pohjanmaalaiselta kyläkauppiaalta.
Olen kuullut ja itsekin kokenut juttuja, joissa iltatee ihan oikeasti tarkoittaa iltateetä: Mukavaa jutustelua, musiikin kuuntelua, teetä ja sympatiaa ja…väsähtämisen, hyvää yötä.
Joskus iltatee tarkoittaa taas jotain muuta, diskreettiä ilmaisua halusta päästä lähempään tuttavuuteen rauhallisessa ympäristössä. Kumpikaan ihmisistä ei välttämättä tiedä, mitä yön aikana lopulta tulee tapahtumaan, ja siinähän koko homman juoni sekä viehättävyys tavallaan onkin. Jatkoissa on kuitenkin vastuu, etenkin hänellä, jonka kotikentällä ja valtakunnassa ollaan.
Kyläkauppias ei ehkä tajunnut/ muistanut / ymmärtänyt, että nuoren ihmisen mieli voi olla hyvinkin ailahteleva. Jos jotain tapahtuu, seuraavan aamun morkkikset ovat kovat. Omasta mielestäni kyseisessä tilanteessa on miehen vastuulla ymmärtää, mihin jatkoille saapunut tyttö tai nainen on oikeasti valmis, ja ennen kaikkea, mihin hän ei ole valmis.
Aina sitä ei-sanaa ei kuule ääneen sanottuna. Silloin pitää ymmärtää lukea kasvojen ilmeitä, kehon kieltä, sitä sanatonta ilmaisua, joka muutenkin kattaa 80 prosenttia (tai jotain sinnepäin) yleensäkin kaikesta kommunikaatiostamme. Veren paetessa aivoista alaspäin looginen ajattelu voi vaikeutua, mut kamoon, ei se vieläkään mitään ydinfysiikkaa ole.
Sitäpaitsi, on ihan okei sanoa ei. Poikakin saattaa helpottua, kun pääsee vihdoinkin rauhassa nukkumaan ilman arpomista siitä, olisiko pitänyt vongata vielä vähän enemmän 🙂