Kummipoikani äidin mies yritti tappaa hänet viime viikolla. Mies on nyt putkassa, mutta näyttää pahasti siltä, että hänelle ollaan antamassa anteeksi ja homma jatkunee entiseen malliin.
Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Mikä saa ihmisen pysymään väkivaltaisessa suhteessa? Miksi jotkut ihmiset hakeutuvat uudestaan ja uudestaan samanlaisten tyyppien seuraan? Kumpi on sairaampi, se, joka hakkaa, vai se, joka pysyy väkivaltaisessa suhteessa ja opettaa lapsensakin hyväksymään tällaiset toimintamallit?
Tämän tapauksen uhrin sisarusparvessa on ollut samanlaisia tapauksia aiemminkin, mutta jostain syystä miehille annetaan aina vaan anteeksi. Lisäksi tapauksia vähätellään jälkikäteen. En voi ymmärtää tätä, en sitten millään.
Jos ihminen lyö kerrankin, siinä on kerta liikaa.
Onneksi tiedän myös naisia, jotka ovat osanneet lähteä pahoinpitelevän miehen luota, toiset kerrasta, toiset jonkin ajan kuluttua. Kukaan heistä ei ole koskaan katunut lähtöänsä. Heidän esimerkkinsä olkoon mallina kaikille niille, jotka väittävät, ettei suhteesta voi lähteä.
Lapset ovat näiden tapausten pahimmat kärsijät. Psykologit kertovat lapsien aistivan perheväkivallan, vaikka he eivät edes näkisi omin silmin pahoinpitelytilanteita. Tässä pitäisi olla jo riittävä syy suhteen katkaisemiseen.
Jos tiedät lähipiirissäsi tapahtuvan jotain tällaista, älä jää sivustakatsojaksi. Kannusta suhteen jättämiseen, ja tarjoa apuasi sekä tukeasi väkivallan uhreille. Kerro lapsille, että näin ei todellakaan voi eikä saa tehdä. Älä hyssyttele. Osoittakaa lyöjille, että heidän tekonsa tiedetään, ja tuomitaan yksimielisesti.