Hesarin heinäkuun kuukausiliitteessä oli juttu työttömästä kainuulaisesta metsurista, joka tykkäsi golfata. Tämä Näppis -lempimen tunnistava nelikymppinen sälli kertoi, että golfauksessa erityisen raskaita henkisesti ovat putit.
”Miksi?” Kysyi toimittaja.
Näppis vastasi: ”Jos männöö ohi, niin vituttaa.”
Henkisesti raskaita asioita löytyy golfkentän ulkopuoleltakin. Toisinaan tällaiset asiat ovat oikeasti mitättömiä (puttaat ohi, saat pakit, voitat lotossa kuusi ja lisänumeron, kesäloma loppuu huomenna), mutta juuri siinä tilanteessa vituttavat.
Joskus taas ne ovat ihan todellisia kiviä elämämme reessä. Silloin joudumme punnitsemaan, onko tämä griini kaiken sen ohiputtaamisen arvoinen vaiko ei.
Olin tällä viikolla viettämässä lomaa aurinkoisessa ranta-Suomessa: ympärillä hyviä ystäviä, herkullista syötävää ja juotavaa, bilemusaa, kaikki onnistuneen loman edellytykset. Kuitenkin, omasta mielestäni mukavan illan päätteeksi saan pelipariltani kuulla, että olen juonut liikaa ja käyttäytynyt huonosti. Se tuntui noin kolmekymmentäsenttisen putin lyömiseltä neljä metriä ohi. Omasta mielestäni olin lukenut griiniä oikein, olin huomioinut kanssapelaajat ja oman seurueen, ja tipittänyt mailapoikaakin. Okei, kännissähän tuli oltua, mutta se ei mielestäni ollut vielä tällaisen syytteen arvoista.
Tämä oli henkisesti raskasta. Siinä meni pari seuraavaa päivää sulatellessa. No, onneksi loma oli kaksi päivää ja viikonloppu päälle, eli ei siinä tavallaan mennyt pilalle kuin 75 % lomasta.
Henkisesti raskaat hommat laukaisevat helposti suojareaktion. Suojareaktio ilmenee siten, että alkaa vituttaa. Mietin, että olinko oikeasti käyttäytynyt poikkeavasti aikaisempiin bilekertoihin? Mietin asiaa yön mittaan monelta kantilta, mutta omasta mielestäni käyttäydyin melko pitkälle samoin kuten aina. Olin saanut viimeisetkin drinkit ihan itse tilattua ja maksettua, ei tässä nyt aivan kaatokänneissä todellakaan oltu. Erittäin raskasta henkisesti on se, että silloin kun itse vielä kävelet, puhut niin että kaikki ymmärtää, saat ostettua tiskiltä niin paljon juomaa kuin haluat ja olet omasta mielestäsikin täysin kartalla, pelikaverisi sanoo ”sä olet liian kännissä, eikä sun pidä enää juoda yhtään” Se suorastaan vitutti, varsinkin kun itse en ole koskaan rajoittanut peliparini juhlimista, arvostellut hänen käyttäytymistään tai elämäntapojansa millään muotoa.
Seuraava kysymys: Olinko / olenko huono ihminen ylipäänsä? Jos kerran oma käyttäytymiseni ei ole muuttunut, käyttäydynkö usein huonosti, loukkaan läheisiäni ja sikailen, mutta kuulen siitä vasta nyt? Vai olenko nyt väärässä tiimissä? Tehtiiinkö sittenkin väärin kun vaihdettiin lojaalisti perinteiset poikaporukan bileet sekaporukaksi ”kaikki pelaa” -periaatteen mukaisesti?
Hankalia kysymyksiä. Eikä vielä vastauksia.