Jankin arki-ilta kului 3-G-teemalla. Kännykällä ei ollut illan teeman kanssa mitään tekemistä, alkukirjaimet tulivat sanoista G-lamour, -litter ja –piste, tässä järjestyksessä.
Glamour-osuus alkoi loivasti, Belgen terassilta. Jankki ”pystyn dokaamaan yksinkin” Nenonen nautti kuohuviiniä ja katseli Aleksilla vaeltavaa turistivirtaa. Tupakka paloi, aurinko paistoi. Hyvä fiilis, mietti Jankki, toki voisi olla mukavampaa nauttia skumpasta jonkun kivan neitosen kanssa. Ajatus oli tuskin ehtinyt vilahtaa Jankin synopsista toiseen, kun hänen viereensä leijaili upea nainen: Häikäisevän mustalla tukalla, ihoa nuolevalla mustalla topilla, luonnonsilkkisillä kaprihousuilla, mustilla piikkareilla ja upealla rusketuksella varustettu bambinsilmäinen supernova istui viereiseen pöytään, yksin. Jankki tunsi tilaisuutensa tulleen, nappasi kuoharipullon käteensä ja hyökkäsi pöytään nopeammin kuin Esplanadin lokit vievät jäätelön turistin kädestä. ”Saammeko minä ja S.Kumppanini liittyä seuraasi? S.Kumppanini on vapaasti käytettävissäsi… ja niin olen muuten minäkin.” ”Toki saatte, mutta varoitan, että saatan imaista sekä Skumppanisi että sinutkin tyhjäksi illan aikana” supernova vastasi silmääkään räpäyttämättä. Tästähän tulee hyvä ilta, mietti Jankki ja kuittasi ”Sopii ainakin yrittää. Nimeni on Jankki Nenonen, mutta tytöt kutsuvat minua usein herra Runsaudensarveksi”. Nainen hymyili vastaukseksi ja sytytti pitkän Vogue-tupakkansa kultaisella sykärillään. ”Elisabeth Erosnen. Tapailemani miehet kutsuvat minua Hurrikaaniksi”. Jackpot, Jankki sanoi vahingossa melkein puoliääneen.
Kävi ilmi, että Hurrikaani oli saapunut bisnesmatkalle jenkeistä keskiviikkona, hänen paluulento lähti perjantaina puoliltapäivin. Elisabeth oli lääkefirman asiantuntija, jonka työnä oli istua suurimmissa myyntineuvotteluissa mukana vastaamassa kemiallisen analyysin teknisimpiin kysymyksiin. Hän kantoi aina matkoilla mukanaan lenkkareitaan, sillä matkustelevan työn takia juokseminen oli helpoin tapa pitää sääret säihkyisinä. Sitä ne totisesti olivatkin, sillä Jankkikaan ei muistanut nähneensä vastaavia korkkarinjatkeita aikaisemmin Suomen rajojen sisäpuolella.
Jankin yliopistossa suoritetut kemianopinnot tulivat ensimmäistä kertaa tarpeeseen, lääkeanalyyseistä jutustelun lomassa juotiin jo toista pulloa kuohuvaa. Keskustelu kääntyi pikkuhiljaa muihin aiheisiin, puhuttiin politiikkasta, myynnistä, markkinoinnista, ihmisistä, ihmissuhteista, ja tietenkin, seksistä. Hurrikaani ei ollut eilisen teeren tyttö missään puheenaiheessa, vähiten viimeisessä. Jankki huomasi, että oli löytänyt kerrankin vertaisensa vastustajan, pelurinaisen, joka ei todellakaan ollut mikään vasemman käden kaato. Sanan säilät kalisivat ilmassa, kun nämä kaksi ottivat toisistaan mittaa verbaalisesti.
Toisen pullon puolivälissä Hurrikaani poistui naistenhuoneeseen. Jäätyään hetkeksi yksin Jankki soitti välittömästi Klaus K-hotelliin varaten sieltä sviitin. Mikään ei ollut vielä niin varmaa kuin epävarma, mutta tätä naista vastaan ei todellakaan auttanut pelata napeilla. Elisabethin palatessa tuoreet glitterit poskissa hehkuen, Jankki ilmoitti heidän seuraavan kuoharipullonsa sijaitsevan Klaus K-hotellin sviitissä. Hurrikaani naurahti ja sanoi tulevansa kyllä juomaan, mutta siirtyvänsä myöhemmin samassa hotellissa sijaitsevaan omaan huoneeseensa nukkumaan. Nou hätä, sanoi Jankki. Näin ison jalokalan pyydystämisessä maltti on valttia.
Sviittiin saavuttuaan taistelupari tsekkasi fasiliteetit todeten ne kelvollisiksi. Jankki laittoi musiikkia soimaan, Hurrikaani avasi kuoharin. Kilistys, sivistynyt suudelma, vapaata keskustelua. Molemmat alkoivat lämpenemään sviitin atmosfäärissä. Huoneen yleisin käyttäjäryhmä on hääparit, ilmeisesti osa heidän feromoneistaan oli jäänyt sviitin kalusteisiin pysyvästi luomaan tunnelmaa. Jankki syötti Hurrikaanille mansikoita ja vaahtokarkkeja, neito napsi nameja näykkien hampailla ja huulillaan samalla hellästi Jankin sormia. Yhtäkkiä tilanne lähti täysin käsistä. Ajan- ja paikantaju sumenivat molemmilta samanaikaisesti, vaatteet lensivät kaaressa, kädet, huulet ja yhteenkiedotut kaksi vartaloa sinkoilivat pitkin ja poikin huonetta. Tuoksut, äänet ja toiminta sulautuivat yhdeksi valtavaksi energialataukseksi, joka lopulta purkautuessaan värisytti molempien kroppaa, kuin pallosalama olisi iskenyt heihin. Sitten tuli hiljaista. Kumpikaan ei sanonut vähään aikaan mitään, he vain makasivat hengästyneinä vierekkäin sängyssä. Kului minuutti, kului toinen. Viiden minuutin kuluttua Jankki kysyi: ”Joko?” ”Jo”, Hurrikaani vastasi ja riuhtaisi Jankin alas parisängyltä. Jaahas, tästä neidin lempinimi siis tulee, ehti Jankki ajatella ennenkuin he uppposivat taas omaan aika-avaruuteensa. Vauhti oli tajutonta, G-voimat jylläsivät ja sviitin himmeät valot venyivät tähtisateeksi. Jossain vaiheessa heidän äänensä kuulostivat kaikuvan, aivan kuin viereisessä sviitissä olisi tapahtunut samanlaista toimintaa, täsmälleen samaan rytmiin.
Yhtäkkiä oli aamu. Jankki avasi silmänsä ja näki Elisabethin rintaliivien roikkuvan sviitin kattokruunusta. Krapulasta ei tietoakaan, mutta Hurrikaani kertoi erinäisten lihasten olevan hieman hellinä. Jankki naurahti iloisesti ja kysyi kiinnostaisiko kevyt aamupala ennen isompaa suuhunpantavaa. Hurrikaani nyökkäsi.
Aamupala oli raikas ja maistuva. Jankin päähuomion kiinnitti kuitenkin viereisessä pöydässä istuva pariskunta. Nuoripari näytti hyvältä ja onnelliselta, mutta pariskunnan nainen vaikutti jotenkin tutulta. Hurrikaani oli keskittynyt aamupalaansa, joten Jankilla oli mahdollisuus tarkastella tätä toista naista vaivihkaa. Jankki katsoi tuota sorjaa vartaloa, hienostuneita eleitä, täydellisiä huulia ja virheetöntä meikkiä. Ja mietti. Penkoi vielä lisää aivojen perukoita, tuloksetta. Ei soinut kellot, ei mitään muistikuvaa. Mutta silti… Kuka tuo nainen oikein on? Hän skannasi naista hitaasti päästä alaspäin: Suuret säkenöivät silmät, täydellinen nenä, täyteläiset rinnat, vartaloa nuoleva hame, pitkät ruskettuneet sääret. Katse siirtyi pödän alle pienenpieneen pohkeessa olevaan tatuointiin, nilkkakoruun, ja yhä alaspäin. Sitten totuus valkeni: Naisella oli jalassaan kultaiset korkokengät.