Jankki Nenosen seikkailut – kolmastoista näytös

Kultatassu-AH:n kohtaaminen oli Jankille silmät aukaiseva kokemus. Kun lähistöllä on tällaisia naisia, sinkkumiehen elämä on paitsi jännittävämpää ja antoisampaa, myös paljon vaarallisempaa. Jankin vankalla itsetunnolla näppien palaminen ei ole kovin todennäköistä, mutta jotain ainutlaatuista ja todella kiehtovaa tässä naisessa oli. Jankki arveli, ettei ihan heti kohtaa vastaavaa tapausta. Siinä hän erehtyi.

Jankin loppuviikko kului siivillä. Neljän päivän työmatkakiertue Tallinnaan, Kööpenhaminaan ja Osloon meinasi ottaa koville jopa Jankin kaltaiselle yöunista vaivattomasti tinkivälle ikiliikkujalle. Hyvin sujuneiden bisnesten lisäksi mies sai reissullaan rutkasti uusia näkökulmia ihmissuhteista: Kuin ihmeen kaupalla Jankki onnistui tapaamaan Itämeren kultatassuja joka kaupungissa. Syytä tähän patojen murtumiseen mr. Nenonen ei itsekään tiennyt, jostain syystä hän vain näki ihmisten ajatuksiin entistä tarkemmin. Näiden rotunaisten kanssa vietetyt lyhyet hetket saivat Jankin aprikoimaan, josko miehet eivät olisikaan Marsista ja naiset Venuksesta. Onko mahdollista, että tietyt ihmistyypit ovat sukupuolesta riippumatta veistetty samasta puusta? Jankki sai ajatuksilleen vahvistusta työmatkallaan tapaamiltaan naisilta.

Tallinnassa Jankki tapasi naisen, joka opetti iän oleva todellakin pelkkä numero. Tämä kaksvitosesta kepeästi mennyt laatuleidi vei Jankin kaupunkiasuntoonsa, opetti tempun jos toisenkin, sitten opetustuokion jälkeen keskusteli kepeästi niin antiikin filosofiasta kuin hevimusiikistakin. Aamulla Tallinnan pääsky pudotti melkoisen pommin: Hän oli 47-vuotias leskirouva, jolla oli kolme aikuista lasta. Jankki olisi ikänsä puolesta melkein voinut olla tämän naisen lapsi, vaikkei sitä ulkoisesti tästä leidistä osannut ikinä arvata.
Lentokoneessa matkalla Köpikseen Jankki mietti, kohteleeko aika ihmisiä eriarvoisesti, vai olisiko korvien välillä sittenkin suurempi vaikutus ikääntymiseen.

Kööpenhaminalaisessa ravintolassa liiketuttavan vaimo alkoi loppuillasta käydä hieman liiankin tuttavalliseksi. Jankin yrittäessä hienovaraisesti siirtyä kauemmas tämä tanskalaissähikäinen liimautui häneen entistä kovemmin kiinni. Sähikäisen miehen poistuessa vessaan nainen ojensi Jankille osoitelapun ja ehdotti tapaamista puolen tunnin päästä. Jankki ei ollut varma itkeäkö vai nauraa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Lyhyen mietintätuokion jälkeen hän kuitenkin suostui. Jankin saavuttua määränpäähänsä hän koputti asunnon oveen. Nainen tuli pelkkään kylpytakkiin verhoutuneena avaamaan oven, vetäisi Jankin olohuoneen matolle ja kävi saman tien hänen kimppuunsa kuin yleinen syyttäjä. Jankki oli jossain vaiheessa kuulevinaan jotain ääniä asunnosta ja meinasi pysähtyä kuuntelemaan tarkemmin, mutta nainen tempaisi hänet takaisin toimintaan sulkien samalla Jankin suun omalla kämmenellään. Pukiessaan vaatteita takaisin päällensä Jankki erehtyi katsomaan makuuhuoneesen puoliavoimesta ovesta sisään: Liiketuttava luki tyynesti sängyssä kirjaa, nosti sitten katseensa ja huikkasi Jankille hyvät yöt. Taksimatkalla takaisin hotelliin Jankki mietti, miten eriskummallisia avioliittoja ihmisillä voikaan olla.

Jopas on ollut reissu, pohti Jancker laskeutuessaan Oslon lentokentälle. Taidan presentaation jälkeen mennä suoraan toipumaan hotellihuoneeseeni. Vaan viereiseen huoneeseen samaan aikaan majoittuneella ruotsalaisella lentoemollapa oli Jankewitzin suhteen muita suunnitelmia: Tämä S/M ja bondage-leikkeihin enemmänkin tutustunut nainen kysyi hississä, oliko Jankki käynyt partiota. Naisen taka-ajatuksista autuaan aavistamattomana Jankki vastasi, että kyllä, kymmenen vuotta. ”Sittenhän sinä osaat tehdä monia erilaisia solmuja, eikös vaan?” Tämän vihjeen Jankerokin jo tajusi: Seuraavat kolme tuntia sujuivatkin sukkelasti lentoemon matka-S/M-varustukseen tutustuessa. Jankki ei ollut koskaan oikein ymmärtänyt näiden leikkien tarkoitusta, varsinkaan fyysisen kiihottumisen osalta. Vaan tämänpä asialle hartaasti vihkiytyneen ilmojen valtiattaren intensiivi-& insentiivikurssilla Nenonen koki melko täydellisen valaistumisen. Ranteet ja nilkat hiertyneinä hän nilkutti aamuyöstä huoneeseensa. Loppuyön unikuvista olisi David Lynchkin ollut Jankille kateellinen. Paluulennolla Helsinkiin Jankki yritti muodostaa matkasta jonkinlaista kokonaiskuvaa, mutta ei onnistunut. Yksittäisiä ajatuksia kyllä sinkoili pääkopan sisällä, mutta hänen oli vaikea saada langan päästä kiinni. Jankki taisi yhä olla solmussa.