Olin aamutupakalla Kampin keskuksen edessä, kun melko räjähtäneen näköinen mies käveli luokseni. Hän pysähtyi eteeni, katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Hei kaveri, anteeksi jos häiritsen, mutta olisko sulla heittää yhtä röökiä krapulaiselle miehelle?” ”Tottahan toki”, vastasin ja ojensin tupakan. Vaihdoimme muutaman sanasen ja hän jatkoi matkaansa. Seuraavaksi näin hänen tervehtivän iloisesti Satasen jakajapoikaa samalla kun otti lehden. Katsoessani hänen peräänsä, näin miehen harmaan hupparin selässä olevan kuvan ja tekstin ”Jumalan kämmenellä”. Mietin, että kohteliaisuuden lisäksi tällä miehellä on silmää ironialle.
Mielestäni kaikki ihmiset, pultsareista presidentteihin, voidaan jakaa kahteen ryhmään: Niihin, jotka osaavat käyttäytyä, ja niihin, jotka eivät osaa. Jos joku käyttäytyy kuin sivistynyt ihminen, minä huomaan käyttäytyväni häntä kohtaan samoin vaatetuksesta tai habituksesta riippumatta. En jakele röökejäni huonosti käyttäytyville pultsareille tai teineille. En koskaan anna rahaa tai röökiä sellaiselle, joka ei osaa sitä pyytää. Sen sijaan, jos minulla on kolikoita tai tupakkaa silloin, kun joku sitä kohteliaasti pyytää, annan aina.
Ihmisen käyttäytyminen ei siis ole hänen elintasostaan tai elämäntilanteesta kiinni. Toivon, että jos itse kävelen kahdenkymmenen vuoden päästä ”Jumalan kämmenellä”-hupparissa Kampissa, osaisin käyttäytyä yhtä hyvin kuin tämä aamuinen kulkuri.