Kuinka yksinkertainen voi ihminen olla? Tai monet ihmiset? Koko kansa?
Kysymysketju kiertää korvieni välissä kolmatta päivää. Olen ensin tahtomattani, sitten puolimotivoidusti, ja lopulta lähes pakkomielteenomaisesti tutustunut tähän tekstiviestikohuun.
Ja mitä enemmän luen juttuja, sitä enemmän minua raivostuttaa ja hävettää ihmisen ja ihmisten puolesta.
Mitä ihmeellistä tässä nyt sitten on? Ei mitään, kertakaikkiaan.
1. Onko yllätys, että mies lähestyy naista tekstiviesteillä?
– No mäpäs kerron: Ei juma….. ole.
2. Onko isompi yllätys, että mies lähestyy tekstiviestillä naista, joka tanssii semieroottisessa tanssiryhmässä, on näytellyt aikuisviihde-elokuvissa ja poseerannut bimbona erilaisten puoli- ja kokojulkkisten kainaloissa ympäri maita ja mantuja?
– No, mäpäs kerron: Ei jumalauta ole!
3. Onko se super-yllätys, että tämä pumpattu ja rusketuksensa purkista hankkinut ”aurinkolasit silmillä vaikka on talvi ja pimeä (melko kuvaavaa muutenkin toi lasit silmillä juttu)” nainen, joka on toisen hyperjulkimon Rachel Kauppilan parhaita kavereita, kertoo, että ”ei olisi todellakaan kertonut asiasta jos olisi arvannut minkälainen kohu tästä syntyy”.
– Ja haluutsa että mä vastaan? Okei: Ei juma-fucking-lauta ole!
Jos jollekulle tulee yllätyksenä kohun keskelle joutuneen ministerismiehen aktiivinen kiinnostuminen vastakkaisen sukupuolen edustajiin, onneksi olkoon! Olette eläneet pullossa noin kolmekymmentä vuotta.
Ei se, että ministeri hoitaa työasiansa hyvin, tai sujuvasti, tarkoita, etteikö hän ehtisi petsaamaan turuilla ja toreilla, päinvastoin! Hänellä on siihen sekä halua että riittävästi poletteja olkapäissä. Ei näytä olevan yllätys hänen kumppanilleenkaan, hän ei ainakaan ole nostanut asiasta isompaa meteliä. Jos vielä asia kiinnostaa, niin mielestäni olisi yllättävää ja uutisoinnin arvoista mikäli hän EI petsaisi potentiaalisia pirkkoja lentokoneissa, taidenäyttelyissä, taksissa, miestenvessan edustalla tai yleensäkin aina hereillä ollessaan.
Huomatkaa kuitenkin, että miestä ei kukaan ole syyttänyt ahdistelusta eduskunnassa eli työpaikallaan. Pelimies ei kuse omaan pakkiinsa.
Mutta odotellaan vähän aikaa. Eiköhän joku susiruma-vanhapiika-sossukansanedustaja varmaan löydä arkistoistaan yhden Iken hänellekin lähettämän viestin… Että pääsisi edes kerran elämässään lööppeihin!
– Voi juma-per-fucking-tana-kele-lauta!
I feel you Ike. Tsemppiä sulle.
Tässä ei ole mitään ihmeellistä, ei mitään uutisoitavaa, ei kerta kaikkiaan mitään. Lopettakaa.