Keskustelimme ystäväni kanssa ihmissuhteista. Ystäväni kertoi olevansa huono aloittamaan seurustelua, mutta helvetin hyvä seurustelun lopettamisessa. Minulle molemmat päät ovat aina olleet vähän vaikeita.
Olimme yhtä mieltä siitä, että emme jaksa enää yrittää. Ei kahden ihmisen seurusteleminen voi, eikä saa olla niin vaikeaa, että molempien suhteessa olevien pitää päivittäin tsempata ja psyykata itseään ja toista pysymään mukana, taistelemaan, yrittämään kovemmin. Ei ainakaan meidän mielestämme.
Sovimme, että lakkaamme siis yrittämästä. Jos ei löydy sopivaa tyyppiä ilman, että pitää koko ajan olla luopumassa, venymässä, neuvottelemassa, aikatauluttamassa tai muuten-vaan-ahdistumassa, niin olkoon. Mulla on paljon hyviä ystäviä, ja terveet kädet. Niillä eväillä ahdistuu ja kuumottuu paljon vähemmän kuin käristymällä minkään tason ihmissuhdehelvetissä.