Se olen minä. Vaikka tiedonhaku ei ole päätyöni, joudun usein googlaamalla haarukoimaan tietoa netistä. Kun sitä hommaa tekee riittävästi, ja omaa jonkunlaisen päättelykyvyn, sitä alkaa löytämään pienistäkin vihjeistä nopeasti riittävän määrän tietoa.
Annan esimerkin. Jos tapaan ihmisen, joka kertoo minulle työ- tai opiskelupaikkansa ja etu- tai sukunimensä, löydän hänet todennäköisesti netistä. No, ei se sinänsä ole kummoinen juttu, noilla tiedoilla.
Luin tänään yhtä profiilia, jonka kirjoittaja vaikutti mielenkiintoiselta tyypiltä. Profiilissa ei ollut kuvaa, ja sen kirjoittaja kertoi siinä lähinnä lempiasioistaan, ei mitään muuta henkilökohtaista kuin opiskelusuuntauksensa. Siis opiskelusuuntauksensa, ei koulua, ei työpaikkaa ei mitään muuta.
Päättelin nimimerkistään hänen etunimensä, tein pari hakua ja katsoin vielä naamakirjasta. Nyt tiedän, kuka se ihminen on, ketkä kavereistani tuntevat hänet, mitä hän tekee, ja missä lehdessä hänestä on ollut juttua.
Cool!
Ja toisaalta, vähän pelottavaa. Jos meitsi pystyy tähän, moni muukin pystyy. Eli todennäköisesti meikäläinenkin on helppo jäljittää. Havaitsemani homma tekee anonyymina netissä olemisen vähän helkkarin vaikeaksi. Onks se sit loppujen lopuksi hyvä vai huono, on sit eri juttu, käsitellään sitä myöhemmin.
Piristävää perjantaita eniveis 😉
-Easy-