Kummaa hommaa tämä. Mä varmaan teen jotain väärin? Näissä blogeissa pyörii niin samat jutut että mä menen välllä sekaisin siitä, että kenen blogia mä olinkaan lukemassa. Mikä ei poista sitä tosiasiaa, että meissä jokaisessa asuu pieni sensaationnälkäinen kyylä. Sama se mitä te sinne blogeihinne kirjottelette, kunhan viihdytätte. Mitään itkuvalituksia ei jaksa lukea, mutta jos purnaa aiheesta niin purnaa sitten myös tyylikkäästi? oor wat evö.
Blogausaiheet top 10:
1. Haiku.
Tähän minulla
ei ole sanottavaa
mä en vaan osaa
2. On hyvä sää turhalle blogimerkinnälle.
Niin. Se siitä. Pääset blogarien top kymppiin takuuvarmasti.
3. Mitä tein tänään.
Erityisesti kannattaa kertoa mikäli olet ostanut ihqut vaaleanpunaiset stringit. Ja kerro ihmeessä paljonko meni rahaa. Meitä kiinnostaa.
4. Ryyppyreissut ja mokailut.
Synti, johon syyllistyn. Mutta hei, saa lukija ainakin kokea paremmuudentunnetta?
5. Rocklyriikka.
Mahtavaa. Minulla on sanottavaa. Tai no, jollain ainakin on ollut.
Tunnevammaisten tapa ilmaista itseään, tiedän, tiedän, been there….
6. Randomit aiheet.
Kuten löysin uuden perhoslajin. Aina yhtä ihmetyttävää. Mistä näitä sikiää? Hyvin ne vetää tosin, jotkut.
7. Huumoripläjäykset
Leikkaa, liimaa ja linkitä.
8. Poliittiset pamfletit
Äänestäkää mua seuraavissa vaaleissa. Hoidan teille palkinnoksi ilimaset wiinat.
9. Unet.
Kerro mitä alitajuntasi kertoo cityläisistä.
10. Omista tunne-elämän kuohuista kertominen.
Ja tätä mä en sitten ymmärrä. Nyt tulee avautuminen =)
Mulla on päiväkirja, mä voin sinne suoltaa kaiken sen kakan mikä pään sisällä pyörii. Tai sitten siskolle, veljelle tai kavereille IRL.
Tavallaan ihailen ihmisiä, joilla on pokkaa avata sielunelämänsä täällä kaikelle kansalle, mutta jokin siinä mättää. Eksibitionismia? Ihan puhdasta yksinäisyyttä? Säälin/huomion kerjäämistä? Muun ajattelun näivettyneisyyttä? Eikö ihmisillä ole muuta asiaa kuin jankata oman elämän ihmissuhdekiemuroita julkisilla foorumeilla? Ymmärrän suoran ja avoimen kirjoittelun keskustelupalstoillakin; pitää sentään olla melko sairas stalkkeri jos haluaa tietyn ihmisen kaikki sanomiset kahlata viesteistä läpi. Mutta blogiin sen sijaan on suora yhteys, ja se on helppo etsiä myöhemminkin käsiinsä. Tiettyjen ”julkisten” ammattien adustajilla voi olla myös paine suodattaa blogikirjoitteluaan.
Kaikenlaisia blogeja lukevana voi sanoa, että hyvät blogit ovat harvinaisia helmiä. Itse tykkään blogeista, joissa on jokin punainen lanka tai oma tyyli ja jonka jutut erottuvat jotenkin massasta, vähän niin kuin mielenkiintoinen uutinen erottuu uutistulvasta. Ajatuksella kirjoitetut pohdiskelut luen myös, ja vieläpä useaan otteeseen jos niissä sattuu olemaan fressi näkökulma johonkin aiheeseen. Ja koska julkisella areenalla ollaan, joskus on mukava törmätä blogeihin, jotka ovat ikään kuin kirjoittajansa työnäytteitä. Mutta että täällä cityssä… täähän on blogien 7 päivää-lehti. Toisaalta ei sitä Suomen Kuvalehteäkään aina jaksa.
Niin, ja huomenna menen ruokakauppaan. Ostan ainakin tamponeja. Kerron sitten paljonko meni rahaa. ;D