Mikä on se aika , jonka jälkeen saa luovuttaa ?
Tarkoitan siis sitä , kun olet kiinnostunut jostain ihmisestä tai olet eronnut jostain ihmisestä - ja yrität saada toista ymmärtämään miten hyvä tyyppi oletkaan / miten turhaa eroaminen on ?
Mitä nyt olen vierestä seurannut , niin vastaus on aina tyly "ei". Tai "ymmärrä jo , sanoin ei". No , lopulta sitten ymmärrät , että ei on ei , ja luovutat.
Ja haluat löytää elämääsi uuden ihmisen , ja alat katsella ympärillesi.
Ja se , joka sut torjui , kuulee tästä / huomaa , ja mitä saatkaan kuulla ?
"Tiesin , ettet sä oikeasti ollut musta kiinnostunut / ettet oikeasti rakastanut mua?"
Kauanko sitä pitäisi itkeä ja ruinuttaa , eikö ole viisaampaa uskoa että ei on ei ? Ja miten ihmeessä se , että luovuttaa , tarkoittaa sitä , ettei sitten ollut oikeasti kiinnostunut / rakastanut ?
Pitäisikö sitä viettää koko loppuelämä kooten alttaria kotiin , kasata siihen exän tai ihastuksen kuvia ja itkeä sitten menetettyä ihmistä ja rakkautta ?
Vai etsiä uutta salaa , ja pitää toinen siinä uskossa , että palvoo sitä ikuisesti ?