Ja tuntuisi siltä että nyky-ihmiset ei enää pysty sisäistämään henkisiä asioita ja siksi yhteen päädytään pelkästä seksin halusta tai halusta nostaa omaa statusta yhteisön silmissä. Mua itseäni hyvinkin kovasti ällöttävät seksin perässä juoksevat ihmiset, jos suhde alkaa vain seksin halusta, niin pettäminen tapahtuu heti kun uusi tarpeeksi kiinnostava kohdataan jossain ja pari eroaakin helposti. Ihmiset jotka ovat seksin perässä eivät pysty olemaan uskollisia ja siksipä he eivät suhteen arvoisia olekaan.
Miksi sitten rakkaus, eli kaunis henkisyys on ihmisille nykyään vaikeaa?
Ehkäpä yhteiskunta yhä vain maallistuessaan myös samalla kasvattaa jäsenistään sisäisesti rumempia, itsekkäämpiä, eläimellisempiä ja kykenemättömiä rakastamaan. Uskonnolla on se hyvä puoli että se suuntaa ihmisen ajatukset henkisiin asioihin, sekä pohtimaan sitä omaa sisintä olemustaan ja niitä todellisia henkisiä tarpeitaan. Sillä on siis ihmiseen pikemminkin jalostava vaikutus kuin negatiivinen. Jos ihminen pitää itseään vain eläimenä, niin hän vähättelee itseään ja toisaalta saa oikeutuksen eläimelliselle toiminnalle, irtosuhteille ja muulle vastaavalle.
Ihmisen ei pitäisi vähätellä itseään, vaan ymmärtää olevansa kaunis, loistava henkinen olento. Yritimme sitten kiistää sen tai emme, niin kohtalo johtaa meitä, kaikki mitä meille tapahtuu on tarkoitettu, ennalta määrätty, aivan kaikella on syvempi, ihmiselle tuntematon tarkoitus. Niin on varsinkin rakkauden suhteen ja löytäessämme sen oikean, sielunkumppanimme niin ymmärrämme että kohtalo toden totta on meidät yhteen johtanut. Siihen saakka saatamme olla hyvinkin epäileviä, mutta puhtaan, pyyteettömän ja täydellisen kauniin rakkauden kohdatessamme ymmärrämme että kohtalo on tosiasia.
Oikea rakkaus ei vaadi mitään, sellaista on puhdas rakkaus. Se on kuin turvapaikka myrskyltä jonne menemme ja jonne päästyämme ymmärrämme tulleemme kotiin. Jokainen ihminen on syntyisin rakkaudesta ja haluaa päästä takaisin tuohon lähteeseen. Ihminen usein itkee rakkauden kaipuutaan, koska kokee niin suurta tarvetta rakastaa, elää tässä hetkessä. Kaipuu joka ihmisen saa valtaansa voi olla aivan sietämätön ja mahdoton kestää, sydän huutaa ja silloin ihmisen kyyneleet vuotavat, ne valuvat kauniisti alas herkkiä kasvoja. Tarve rakastaa on meidän kaikkien henkisten olentojen suurin tarve, se on puhtain henkisyyden muoto ja siksi meillä kaikilla ihmisillä on toisinaan hirvittävä kaipuu kokea rakkauden kosketus ja suorastaan antautua sen valtaan. Vasta rakkauden kokemus jalostaa meistä ihmisistä vieläkin kauniimpia olentoja kuin mitä muuten olemme. Kun se täyttää meidän sydämemme, niin saamme siivet joilla lennämme ja kohoammea korkeuksiin, taivaisiin.
Rakkauden kokeminen on asia jota mikään ei voi korvata tai jolle mikään ei vedä vertoja. Se on kuin hetkellisesti ihmisestä tulisi ikään kuin kaiken kauneuden ruumiillistuma, niin puhdasta ja kaunista oikea rakkaus on.
Rakastuneena aloitamme jokaisen päivän rakkaamme kuva mielessämme, sydämissämme. Vaikka olisimme erossa, niin rakkaus ei vähene hetkeksikään.
Jälleennäkeminen on sitten sitäkin ihanampaa jos emme ole hetkeen toisiamme nähneet ja silloin sydän iloitseekin suunnattomasti. Velvollisuutemme on löytää onni, muuten laiminlyömme itseämme ja rakkaus tuo onnen ja ilon ihmiselle.