Ristus että muuttaminen on puuduttavaa. Tai kai tässä pahinta on se, että enhän mä edes muuta vielä! Mutta kun on nainen niin miten sitä sit alkaa stressaan jo hyvissä ajoin ennen muuttoa? mitähän helvettiä sekin hyödyttää että kelaa missä vaiheessa pesee verhot? Niinku sitä pitäis sitten pohtia etukäteen jo. Helpompaa olis kyllä jos tässä olis mies apuna niin vois heittäytyä avuttomaks naiseks ja antaa sen toisen hoitaa kaikki ikävät hommat. Niinku kattolamppujen irrottaminen. Miten sekin sitte viime yön pimeinä tunteina sit kirkastu että ei helvetti, enhän mä saa ikinä noita tuolta alas. Tai saisin kai, väkivalloin. Ei liene kannattavaa. Pahinta tässä on että mä joudun nöyrtymään ja pyytämään mun exää tulemaan tekeen tollaset jutut. ihan periaattellisesti mä olen sitä mieltä että kun kerran on erottu niin sit ei pitäis enää joutua pyytään mitään. Kaikki noi kaverimiehet on vaan niin vitun kädettömiä että ne ei osaa ees tollasta tehdä. Tai sitte ne on ihan liian kännissä koko ajan noustakseen korkeelle jakkaralle. Onko mun ystäväpiirissä siis vikaa? Mä en ehdi edes baariin kun mun pitää stressaa ja miettiä näitä hommia etukäteen. onneks mä sentään ite osaan maalata ja kitata reijät seinästä piiloon. Olispa vielä lomaa jäljellä niin vois rauhassa hoitaa, mutta että sattuuki sitte just joku helvetin hässäkkä sielläkin olemaan. Sen verran fiksu mä olen ollut että palkkasin muuttofirman kantaan noi suurimmat kamat muuttopäivänä, mutta sen verran pihi oon että päätin että vien nää pikkukamat ite. Ja sitähän sitte sietää arvailla että minkä verran ”pikkuromua” mä oon ehtinyt kerätä nurkkiin. Aika paljon.
höh.
