Mua ärsyttää. Tajusin tänään, etten ole juuri lainkaan mustavalkoinen ihminen. Löydän melkeinpä asiasta kuin asiasta aina vähintään jotain harmaan vivahteita, usein paljon muitakin sävyjä kaikissa sateenkaaren väreissä. Haluaisin olla ehdottomampi. Tiedän, että voi olla aivan käsittämättömän ärsyttävää yrittää keskustella tai väitellä ihmisen kanssa jolle asiat ovat vain joko tai, mutta on se tinkimättömyys kyllä uskomattoman kiehtovaakin.
Mua ihan oikeasti harmittaa, etten ole niin tinkimätön kuin joskus nuorempana (ihan kuin nyt olisin jo kauhean vanha). Monet särmät ovat silottuneet, useat perusperiaatteet kompromisseilun kautta menettäneet merkityksensä. En jaksa olla läheskään yhtä useasti yhtä kärkkäästi jotakin mieltä asioista kuin mitä olin ennen. Edelleen monet asiat painavat mieltäni ja suorastaan ärsyttävät tai surettavat, mutta enää en laita sitäkään pientä tikkua ristiin asian vuoksi minkä ennen laitoin. Vastarannankiiskestä on tullut myötäisten virtojen mukana ajelehtiva pullasorsa. Ärsyttävää.
Rock.