Kävinpä lounastamassa eräässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa lounasaikaan on buffet-pöytä. Koska olin yksin liikkeellä, oli mulla rajattomasti aikaa tarkkailla kanssaruokailijoitani – ja minähän tarkkailin. Tein muutamia huomioita, jotka eivät sinällään ole yllätyksiä kenellekään, mutta kerronpahan ne silti.
[b]Huomio yksi[/b]:
Kaikista lihavimmat asiakkaat syövät kaikista eniten ruokaa, juovat lähes poikkeuksetta sokerillista limpparia ruuan kanssa ja valitsevat rasvaisimpia ruokavaihtoehtoja (lautasilla oli kasa friteerattuja kananpaloja, muttei salaattia, naudanlihavokkia tms.).
Jos painoindeksi on 35, miksi vitussa kannattaa ylipäätään tulla syömään seisovaan pöytään? Edelleen, jos painoindeksi on 35, miksi vitussa pitää mättää kaikista epäterveellisintä ruokaa ja juomaa napaan, vaikka kevyempiäkin vaihtoehtoja olisi tarjolla?
[b]Huomio kaksi[/b]:
Neljääkymmentä ikävuotta lähestyvillä, ei niin ruusunnupunkauniilla suomalaisnaisilla on hyvinkin eksoottisen näköinen pieni lapsi. Isää ei näy mailla eikä halmeilla eikä sormusta sormessa (okei, ei se tarkoita mitään, mutta teenpä vain johtopäätöksen että yh-mammahan se siinä).
Mikä jumalauta saa naisen biologisen kellon tikittämään niin kovasti, että on pakko hankkia lapsi ihan kenen tahansa kanssa, joka sen kersan suostuu siittämään? Mikä vittu niitä ulkomaisia miehiä vaivaa, kun suostuvat panemaan tuollaisia eukkoja?
[b]Huomio kolme[/b]:
Mummonnäköiset naiset tulevat syömään ravintolaan pienten lasten kanssa. Lapset kutsuvat ”mummoa” äidiksi.
Ei saatana ihan oikeesti. Missä on järki tästäkin touhusta? Eikö ne naiset tajua, että ei oo kauheen ookoo hankkia sitä ainokaista neljävitosena?
Niin, että ihmettelenpähän vain. Ja kyllä, varmasti olen itsekin 48-vuotiaana vitun ruma ja lihava, tummaihoisen 2-vuotiaan Charlie-pojan yh-mamma. Mutta siitä huolimatta. Ei jumalauta!
Rock.