Iso onni. Isoja huolia. Isoa ikävää. Isosti pusuja ja haleja.
Isosti ihanaa.
Mun kesäheilailu pikkusen mutkistuu, koska mä oon ihan täydellisen rak… iiihastunut ja aivan liian onnellinen. Mun sydän huutaa, että mun pitää olla sen miehen luona, sen kanssa ja nauttia joka hetkestä. Mun järki käskee juoksemaan karkuun niin lujaa kuin ikinä pystyn.
Miten voisin paeta löydettyäni jotain täysin uniikkia ja ihmeellistä? Miten uskallan jäädä, koska tiedän vääjäämättömän eron olevan edessä nopeammin kuin huomaankaan?
Miksi mun sydänparkani joutuu aina pirstoutumaan teinpä mä miten hyvänsä?