[i]…syliisi helppo tulla.[/i]
Joskus on isompi ikävä toisen ihmisen luo kuin joskus toiste. Joskus sitten taas ei ole pelkästään ikävä, vaan on huutavan raastava kaipuu päästä sukeltamaan elämääkin suurempien tunteiden pyörteisiin. Kunpa joku silittäisi mua niskasta, halailisi ja hellittelisi, suutelisi, rakastelisi…
[i]Kuu nousee, antaa auringon mennä nukkumaan…
Hiljaa taivas, hiljaa pallo pyörii radallaan.[/i]
Olisipa juuri nyt kanssani ihminen, joka saisi sydämeni hakkaamaan tuhatta ja sataa, perhoset lentelemään vatsassani, suuni hymyyn ja kasvoni hehkumaan. Ihminen, jonka läsnäolo saisi minut lähes epämiellyttävän tietoiseksi vartaloni jokaisesta kaaresta. Huuleni janoaisivat pääsyä koskettamaan Sen Toisen Ihmisen huulia, kädet hamuaisivat selkää, vatsaa, niskaa, hiuksia… Jokainen katse kertoisi hetki hetkeltä kasvavasta himosta, palavasta halusta, suurista tunteista. Jokaisen katseen jälkeen olisin entistä varmempi, että juuri minä olen erityinen, juuri minä olen haluttava, juuri minun kuuluu olla juuri tässä juuri tämän henkilön kanssa.
[i]Vain sinut tahdon viereeni,
vain sinut mukaani…[/i]
Aika saisi madella tai kiitää, koska aika ja paikka menettäisivät merkityksensä. Järjen äänet hukkuisivat intohimon tulvahduksiin. Kaikki oleva olisikin yhtäkkiä olematonta. Ei olisi väliä, kestäisikö hetki minuutin vai tuhat vuotta. Mielessäni se säilyisi iäti…
Rock.