Mulla on tänään ollut tunnepäivä. Eka oli kivaa, sit harmitti lujasti, nyt haikeilututtaa. Törmäsin juuri mieheen, joka tuoksui liian tutulta. Liian hyvältä, liian rakkaalta. Harmitti. Harmitti ihan vietävästi. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään muuta niin hyvää kuin siinä yhdessä männäkesäisessä rakkaassa kuin se tuoksu. Hiton tuoksumuisti! Miksi sen pitää olla niin valtavan hyvä? Harmittaa, harmittaa, harmittaa! 🙁
Meen siis nukkumaan pahan mielen pois. Vittu.
Rock.