[b]A[/b] nsioton
[b]R[/b] akkaus
[b]M[/b] inun
[b]O[/b] sakseni
Haamu menneisyydestä. Aiku revityt haavat. Liikaa jossiteltavaa. Liikaa elettyä elämää. Liian leveä kuilu kahden ihmisen välissä. Sydämessä kuitenkin palo juuri sen toisen ihmisen luo. Järkikään ei sano ”ei”, sanoo vain ”ehkä”.
Hypätä vai luikkia takaisin takavasempaan? Katsoako filmi vielä kerran uudelleen loppuun saakka? Ehkä Ohjaajan version loppu onkin virallista loppua laupeampi. Ehkä kaikki päättyykin hyvin. Traagisuus ei ole ainoa vaihtoehto.
Lopulta armo voittaa oikeuden. Kävisikö niin nytkin? Otan luultavasti riskin. Jos saan mahdollisuuden.
Pelottaa. Helvetisti. Kaikesta turhasta riisuttujen alastomien kysymysten äärellä tunnen itseni valtavan pieneksi. Mulla ei ole mitään annettavaa. Silti on niin paljon hävittävää. Niin paljon tuhottavaa.
En haluaisi enää satuttaa.