Millaisia rajoja parisuhteessa saa kumppanilleen asettaa? Mä ymmärrän, että rajat pitää olla ja ne on hyvä sanoa ihan ääneen, tehdä kunnolla selväksi. Että pussailu ja paneskelu muiden kanssa ei ole ok, halaaminen kera poskisuudelman on ja niin edelleen. Liiallista mustasukkaisuutta ja omistushaluisuutta on, jos toinen alkaa puuttumaan kumppanin pukeutumiseen, meikkaukseen/ehostukseen ja kaverisuhteisiin. Joo. Aika simppeliä. Mutta entäpä se ”harmaa alue”?
Tuli eilen juttua baarissa käymisestä kavereiden kanssa ilman kumppania. Kuinka usein moinen on ok? Entä vaikuttaako seurueen kokoonpano siihen, kuinka okei asia on (esimerkiksi yhteisten kavereiden kanssa homma olisi enemmän ok, koska ne yhteisen kaverit toimisivat ikäänkuin esiliinoina ja moraalinvartioija :D)? Mitenkä opiskelijabileet – niitä teekkarilla valitettavasti on ihan törkeen usein ja koulukavereiden kanssa on kiva käydä ulkona ylläpitämässä sosiaalisia suhteita. Onko se ok?
Pakko myöntää, etten ole ennen joutunut parisuhteissani pohtimaan tällaisia asioita. Ehkä tällä ikäerolla sittenkin on aika paljon merkitystä suhteen laatuun. Me melkein ysikytluvun lapset taidetaan kuitenkin olla aika erilaisen kasvatuksen tuloksia kuin seiskytluvun alkupuolen lapset. Mun mielestä on myös jännittävää elää ensimmäistä kertaa parisuhteessa miehen kanssa, joka ei ole ylikäveltävissä – miehen, joka ei ole erityisen mustasukkainen, mutta kuitenkin helvetin tarkka tietyistä periaatteista, mitä suhteessa saa tehdä ja mitä ei. Voin joutua siis karsimaan baarikäyntejäni. Joku laittaa mulle rajat. Ei saatana.
Rock!