Sininen hetki

Mulla on nyt joku aivan äärimmäinen sisäisen rauhan ja harmonian tuokio menossa. Äsken tuijotin ulos ikkunasta ja kuuntelin tuulen ulinaa - ja jotenkin tunsin itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. Kaikki on hyvin. Sydämessä onni ja rauha. Kaikesta kiireestä ja tänään päässä pyörineistä liian isoista ajatuksista huolimatta haluan olla juuri minä, juuri nyt, juuri tässä. Vielä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, opittavaa ja tehtävää... Elämä on yhtä seikkailua, ja juuri tällaisina hetkinä sitä ymmärtää, miten onnekasta onkaan ollut syntyä juuri minuksi.

Sinisiä hetkiä edeltää yleensä melankolia. Niin tätäkin sinistä hetkeä. Kai sitä on aina saatava pikkuisen aistia pahinta pahuutta ennen kuin taas muistaa olla kiitollinen omasta elämästään, kaikista niistä lahjoista joita saa päivittäin.

Mmmhmm... En malttaisi millään mennä edes nukkumaan, en halua tämän tunteen menevän pois. Niin hyvä ja kevyt olo. Pikku maailmanparantajaidealistin vapaahetki, kun ei harteilla ole koko maailman murheet. On vain minä itse ajatuksineni. Ja edelleen niin kovin kevyt olla...

oon onnellinen vaeltaja
käyn maailmasta parempaan
ei siellä tuskaa, vaikeuksia
on kirkas määrä matkallain

saan nähdä rakkaan Vapahtajan
hän kerran kuoli tähteni
käyn yli virran voittajana
ja olen vihdoin kotona

Rock!