Tavallaan jokainen on surullinen…

Vittu ku aina pitää alkaa itkettään kun pikkasen harmittaa. Oon itkeny jo tässä elämässä ihan tarpeeks, ei enää, inte mera, loppu ja finito nyt heti tälle hommalle!

Miksi aina pitää valita? Miksi aina pitää valita kahden tai useamman hyvän väliltä? Miksei voi olla yhtä hyvää ja yhtä huonoa vaihtoehtoa, jos vaihtoehtoja pitää olla? Ja miksi valintojen pitää olla toisensa poissulkevia? MiksmiksMIKS mä johdattelen itteni aina näihin kusisiin tilanteisiin, joista ei selviä polttamatta näppejään?

Harmittaa. Mua niin harmittaa. Väsyttääkin. Ja on kenkku olo ihan kokonaisvaltaisesti. 😐