Kahden viime päivän aikana kaksi miespuolista kaveriani ovat toisistaan tietämättä kertoneet mulle, että suurimpana syynä miehettömään elämääni on, etten ole riittävän tyttömäinen. Moisen totuuden kuuleminen meinasi ensin ihan harmittaa, mutta eipä sitä lopulta voinut kuin hyväksyä asian – ja sitten piti lähteä shoppailemaan, koska se jos mikä on tosi tyttömäistä. Nyt on sitten soviteltu pitkälti neljättä tuntia vaatteita ja kenkiä, osteltu koruja ja hajuvesiä sekä tietysti hymyilty suunnattoman tyttömäistä hymyä koko maailmalle. Ai että kun tuntuu hyvältä!
On kamalan vaikeaa olla tyttömäinen, kun työelämässä pitää yrittää olla piinkova auktoriteetti ja äijämäisen leppoisasti känniääliöasiakkaisiin suhtautuva tarjoilijanplanttu. Mutta jos ainoa syntini todellakin on liiallinen maskuliinisuus, voin ehkä uhrautua ja ryhtyä karsimaan äijäilytapojani. Shoppailuakin voin lisätä helposti. Ja meikkiarsenaalin kasvatusta. Päänsisäisestä äijästä taitaakin olla pikkuisen vaikeampi päästä eroon. Miten uskallan heittäytyä elämänvirran vietäväksi, löysätä kontrollifriikin ohjaksia, antaa miehille mahdollisuuden olla mun kanssani Miehiä? Miten opin käyttäytymään sievästi ja olemaan kiroilematta? No, yritettävä on. Tänään otan ensimmäisen askeleen. Laitan nätit vaatteet päälle, korot jalkaan ja lähden vastaanottamaan maailmalta, mitä sillä on mulle tarjota – ja nautin jo pelkästä ajatuksesta enemmän kuin lujasti.
Hitsi. Sekopäistä. Eikä sekopäisyyteen ole tällä kertaa syynä edes väsymys. Mjaaauuu 😛
Rock!