kaveri pyöräytti lopultakin hien,kyynelten ja kipujen ohella pienen tyttövauvan 3 päivää sitten.puhelimessa kun kuulin sen pienen kitinän ja tuhinan pääsi isolta akalta itku 😀 on ne vauvat vaan ihme otuksia.puolen metrin käärö ja saa ihmisen ihan sekasin vaan katsomalla sinisenmustilla silmillä omiin silmiin ja kaikki jotenki pysähtyy ja katoaa ympäriltä.ei sinänsä,omia ei vieläkään tee mieli enkä niitä aio hankkiakaan.otan ilon irti kaverien pikku terroristien aluista 😉 siinä päätty kaverin kans yks aikakausi joka alko 7v sitten ku tutustuttiin.oltii nuoria,hurjia eikä mikään estäny tekemästä mitä haluttiin.nyt on aikaa kulunu,kumpiki hiukan rauhotuttu ja nyt kaveri on pienen ihmisen alun äiti.oli se vaan kaunis näky vauva sylissään.melkein pysty siinä vieressä hetken uskomaan et ei tää maailma ole niin rujo ja paha paikka…piis änd loov…
