Saavuit yön pimeimpänä hetkenä,
tuulenvireenä hentona.
Ihosi kaunis,kuun kalpea,
hehkui kuolevan maan lämpöä.
Kosketit,luulin kuolevani.
Vajosin pehmeään tunteeseen,
ajattomuuden syliin.
Pidit lujasti kii,
tuoksusi takertui hiuksiini,
niinkuin minä sinuun.
Aamun kylmään kajoon havahduin,
tunsin otteen sinusta kirpoavan.
Sulit aamu-usvaan aaveen lailla,
kastepisaroiksi kasvoilleni.
Vai olivatko ne kyyneleitä,
ja sinä kipeää tekevä,
kaunis uni vain?
