Oli tänään kahvipöydässä puhetta jouluolosta. Jollakulla ei ole ollut sellaista vuosiin, toisella se taas on tullut takaisin lasten myötä.
Jäin miettimään, että millainen oma jouluoloni oikein on. Tunnistan kyllä sen olemassaolon. Jouluolo puskee tavallisimmin päälle lumisessa maisemassa, kynttilöiden valossa tai kanelin tuoksussa, mutta voi se tulla ihan keskellä kesääkin, vaikka laiturilla istuessa tai saunassa.
Jouluolossa on jotain lämmintä, jotain juhlavaa, pikkuisen jännitystäkin, rauhaa, turvallisuutta ja ehkä mystiikkaakin. Jouluoloon kuuluu tunne, että nyt tapahtuu jotain suurempaa kuin tavallinen arki.
Tällä hetkellä en ole jouluoloissani, mutta enpä sitä kovin paljon kaipailekaan. Pää on täynnä sinänsä jouluun kuuluvaa tapahtumaa, uuden ihmisen syntymää, ettei tunnelmoinnille oikein ole tilaa, vaikka aikaa ehkä olisi. Huoh. Tajuispa tuo pallomaha jo tyhjentyä.