Olen viime aikoina ihmetellen havainnoinut itseäni suhtautumisessa rahaan. Raha meinaan tuntuu aina vaan vähemmän täkeältä. En tiedä, mistä tälläinen havainto sitten kertoo. Ehkä lasten saaminen on muuttanut arvomaailmaani olennaisesti (ts. enää ei ehdi kuluttaa rahaa kaupoissa niin paljoa…) tai sitten se kertoo vaan siitä, etten ole koskaan joutunut kärsimään todellista puutetta.
Luther on kuulemma ollut rahan suhteen sitä mieltä, että kohtuullisuus on parasta. Köyhäily ei ole mitenkään sen parempaa tai hurskaampaa kuin omistaminenkaan. Sedän sanotaan verranneen, että on eri asia syödä ja juoda kuin mässäillä ja juopotella.
Nojoo. Eipä tämän kummallisempia ajatuskukkasia tälläkään kertaa. Havainnoin vaan uteliaana omaa käyttäytymistäni 🙂