Tämän aamun Hesarovitsissa (jonka sain kerrankin lukea ihan rauhassa!) oli juttu otsikolla ”Luterilaiset ovatkin rentoja”. Jutussa oli käsittelyssa Heinimäen ja Jolkkosen uusi kirja Luterilaisuuden ABC – synkkä ja harmaa sanakirja. Hesarin jutun pääanti oli kumota yleinen käsitys luterilaisesta työmoraalista. Ei olekaan Lutherin vika, että suomalaiset tappavat itsensä työllä! Jee. Omatuntoni vapautui 🙂
Jutussa oli ihana lainaus kirjasta. Havaintoesimerkki kunnon luterilaisesta:
”Luterilainen autonasentaja rakastaa lähimmäistään ja toteuttaa Jumalan tahtoa vaihtamalla haalarit päällä jakopään hihnaa niin hyvin kuin osaa, maksamalla kunniallisesti veronsa ja televisiolupansa, antamalla kotona aikaa puolisolleen ja lapsilleen sekä kuuntelemalla, mitä naapurin Makella on sydämellään silloin, kun Makesta tuntuu, että nyt pitää avautua.”
Hyvin sanottu, mun mielestä. Jotenkin niin suloisen arkista ja suomalaista. Ah.