Tänä vuonna kesä on tuntunut vähän samanlaiselta kuin lapsena – kevyttä kesäoloa jatkuu ja jatkuu. On matkailtu ja sukuloitu, uitu ja mökkeilty, syöty mansikoita ja mustaa torilla.
Itsessäni olen ihmetellyt omaa tyytyväisyyttäni. Olen yleensä sellanen perustyytymätön ihminen, aina keksin jostain valitettavaa. Välillä kaipaan lasten lisäksi enemmän aikuista seuraa, omaa aikaa ja omia menoja, mutta päällimmäisenä on tyytyväisyys. Nyt on näin, eikä tämäkään ikuisesti jatku.
Juuri siksi onkin ehkä mahdollisuus olla tyytyväinen – kun tietää, että pikkulasten äitiyskin on vain yksi vaihe, ei ikuisesti jatkuva olotila 🙂