Selailin äsken huvikseni deitti.nettiä. Niin monia mahtavia tyyppejä vailla rakasta! Tuli surku monen puolesta, koska on tuoreessa muistissa itelläkin se, miten epätoivoissani naputtelin ilmoja useemmalle deittipalstalle ja miten raastavaa sinkkuus voi pimeinä marraskuun iltoina olla.
Onko parinmuodostus aina ollut näin vaikeaa kuin nykyisin? (Järjestettyjen avioliittojen kulttuureissa se varmaan tavallaan oli/on helpompaa…) Vai onko evoluutio edennyt siihen pisteeseen, että on syntynyt uusi ihmislajike, jolle pariutuminen ja lisääntyminen on erityisen haastavaa? Luonnon keino hoitaa maailman liikakansoittumispulma?
Oma deittipalstailuni päättyi lopulta (muutamien pettymysten ja kauhistusten jälkeen) ihan onnellisesti – löysin, mitä etsin. Toivottavasti noille monille käy yhtä hyvin. Onnea etsintään! Ja Positiivarien sivuilta ongittu miete:
”Rakkautta pitää olla kuin piikkilankaa. Se kyllä pitää ansaita. Mutkien ja ylämäkien kautta voittoon.”