Ollaan miehen kanssa majailtu saman katon alla reilut viisi vuotta. Aluksi mä heitin surutta roskiin tai piilottelin kaappeihin sen tavaroita, ihan vaan sen takia, että ne oli musta niin rumia. Oma tyylini on sekoitus Indiskaa, 70-lukua ja lastenosastoa. Miehen mielestä tyyli on sama asia kuin 80-luku. Poikamiesboksissaan sillä oli siniset verhot, joissa oli liikennemerkkien tyylisiä kuvioita ja lempisarjansa on Miami Vice.
Tämänhetkinen kotimme on sekamelska, muutenkin kuin järjestyksen puolesta. Työhuone tosin on pääasiassa miehen valtakuntaa ja olohuoneessa näkyy enemmän mua. Lapset puen minä ja hippimenninkäisiltä näyttävät 🙂
Miltäköhän meillä näyttää viiden tai kymmenen vuoden päästä? Mies on omaksunut mun tyyliäni sen verran, että sillä on yksi ”seitkytluvun kostyymi”, joka käsittää Jokapoika-paidan ja ruskeat sammarit. Mä taas olen oppinut vähän arvostamaan Don Johnsonia ja pystyn kattelemaan sitä yökkäilemättä dvd:ltä.
Näin rakkaus tai ainakin yhteinen elämä muuttaa – vaikka en oikein osaa sanoa, onko se hyvä vai huono juttu.