Sain viikonlopun nauttia ystävyydestä. Pyysin hiukan arastellen lapselleni kummiksi vanhaa ystävää, jonka kanssa yhteydenpito oli välillä aika jäissä. Hän suostui ilomielin ja tuli pitkän matkan takaa ristiäisviikonlopuksi.
Pikkupoika sai kasteen yhteydessä aikuisen ystävän, väsynyt äiti lohdutusta, vanhemmat vähän kahdenkeskistä aikaa, isompi lapsi huomiota ja kotimmekin tuo arjen enkelini siivosi!
Välillä meinaa usko loppua ystävyyteen ja hyvään tahtoon, mutta nyt olen taas sitä mieltä, että maailmassa on paljon hyvääkin.
Kiitos <3