Tuntuu että olen täysin arvoton.
Olen paha ja julma ihminen joka tekee vain pahaa ihmisille ympärillään.
Rankaisen itseäni tästä kaikesta ja samalla satutan muita ja itseäni.
On todella paha olla.
En tiedä taas missä mennään. Mies pakkasi eilen kassit ja lähti kun käskin painua vittuun. Kai sillekin viimein riitti kun kohtelen huonosti.
Lapsi vain huutaa koska sekin kaipaa huomiota ja äiti on taas mitä on.
Tuntuu et on umpikujas, tiedä mitä tekis ja miten tekis. Onneks ei tätä tarvii kirjottaa paperille, olis meinaan musteet ”hienosti” levinneenä.
Ahdistaa niin pirusti.
Tänään onneks on psykologi aika mutta ei se pahemmin auta mitään.
Miks tää aina jatkuu tää tilanne, enkö mä sais olla rauhas?
Mä haluisin olla vaan kunnos ja elää normaalii elämää, mut eihän se oo mahdollist. Eihän mulle oo mikään mahdollist.
Tuntuu ku joku kuristais, eikä saa happea.
Mä haluun pois.