En mä teistä tiedä, mut mulla on tänään jotenkin hyvä olo. Mies ollu kaks yötä muualla ja eipä oo vieläkään kuulunu ja jotenki sellanen vapautunu olo.
Kukaan ei mäkätä ja saa tehä mitä haluu koska haluu.
Tähän vois jopa tottua.
AInoa ongelma on se et nyt odotan et koska se paukahtaa taas tänne, mut ehkä mä selviän siitä.
Parisuhdeongelmat on aika mielenkiintosii. Sitä haluu niinku olla mut ei haluu kumminkaan.
Irina laulaa hyvin biisissä Hiljaisuus.
Liian usein kaipaan niitä hetkiä,
et saisin yksin nukahtaa ja herätä.
Ei tarvis jännittää,
ja sisintänsä selvittää,
kun ei sitä ymmärrä.. itsekkään.
Mä tiedän, sun on vaikee ymmärtää.
Haluan sun lähelle mutten että kosket.
Ja voi, kun se riittäisi sullekin,
niin tää kaikki vois jatkuu paljon helpommin.
Mulle tämä syvä hiljaisuus,
on parempi kuin huono valhe uus.
En voi sanoo suoraakaan,
et ’joo, edelleen ahdistaa’,
kun me sitä jäätäis sitten kelaamaan.
Mä tiedän, sun on vaikee ymmärtää.
Haluan sun lähelle mutten että kosket.
Ja voi, kun se riittäisi sullekin,
niin tää kaikki vois jatkuu niin kuin ennenkin.
Mut hei, ei tää oo helppoo mullekaan.
Mä en vaan pysty sanomaan,
mikä mieltä painaa.
Joo.. ja mä tiedän, ettet jaksa kovinkaan kauaa.
Tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa.
Näin juuri.
Tätä just kelaan ja tuossa se tulee pähkinän kuoressa, kun sen vain osais sanoa muutenkin kuin lätkäsemällä laulun sanat naaman eteen. *huoh*
Noh ehkä tämä tässä, kyllä tuo varmaan väsyy jossain vaihees.