On vähän sellanen olo ku talsis usvassa eikä näe eteensä eikä taaksensa.
Olo ei ole hyvä, mutta ei myöskään paha.
Mikään ei myöskään tunnu hyvälle eikä pahalle.
Mieskin sanoi, että olen etääntynyt, vetäytynyt kuoreeni.
Olen vain tyytyväisenä oman pääni sisällä ja jätän muut ulkopuolelle.
Tosin enhän mä sillemitään viitsi puhua kun ei se koskaan halua kuunnella.
Okei onhan mun jutut viime aikoina painottunu vaan tiettyihin aiheeisiin, mut mitä muuta voi odottaa ihmiselt jonka elämäs ei käytännös tapahdu mitään.
Huomenna olis joulu ja ahdistaa niin pirusti jo pelkkä ajatuskin.
En todellakaan jaksais sitä kaikkee höösäämist. Rahaa palanu vitusti ja kaikki vaan siks et pitää olla kohtelias. Voiks sanoo ihmisille et älkää ostelko mulle lahjoja niin ei tarvii itekään ostaa?
Mä alan ymmärtää miks osa aikuisist ei tykkää joulusta, kaupallista paskaa ja vaan lahjoilla on merkitystä. Mäkin oon alkanu toivoo et voisin skipata koko joulun mut sieltä se silti tulee joka vuos itsepäisesti ja ei voi ku mennä mukana.
Huomenna mun pikkunen on 1wee, vitsit se on iso. Mihin se mun vauva katos?
Täytyy vissiin tehtailla uus. No ei tehkööt joku muu, mä en nyt halua.
Mut kaipa nää pyhät tästä, palaillaan ens vuoden puolella.
Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta kaikille!