Tässähän on nyt taas tapahtunu vaikka mitä mutta jaksa kaikkea höpistä kuitenkaan.
Uus vuos meni ”ihanasti” mahataudissa ja 39 asteen kuumeessa.
Olihan se Hotelli Flamingo, Flamingo club ja se kylpylä ihan kivoja, mitä nyt ei vaan voinu syödä mitään ja meinas taju olla poissa kokoajan.
Noh ei pidä valittaa.
Sen jälkeen ollaankin puolison kanssa kilpailtu kumpi pahemmin kipeenä, näyttää et joka toinen päivä toinen on johdos. Kilpa jatkuu edeleen.
Ollaan ehditty riitelemäänkin. Ekaa kertaa mun nappien maistelun jälkeen kunnon riita. Ei sinänsä mikään ihme kun en ollut lääkkeitä voinu ottaa moneen päivään niin olo sen mukanen ja mieli myös. Noh ehkäpä se tasaantuu siitä.
Miittiinkin karkasin lauantaina. Meni ihan jees kunnes vaihdoin baaria ja olinkin vähän enemmän kännissä kun olis ajatellu. No sen tietää mitä siitä seuraa. Joko avautumista, itku raivareita, tai sammumista. Tällä kertaa se oli tuo ensimmäinen, hävettää edelleen. Pitäis vaan muistaa, että tuo alkoholi, kolmio ja minä eivät sovi yhteen. Sentäs pääsin kunnialla kotiin enkä sammunu yödösään tms.
Nukkua sainkin sitten 2h kun mies raivoissaan piti mua hereillä sitten loppuajan tenttaamal mis oon ollu ja kenen kans…aaah tätä parisuhteen riemua.
Nyt on maanantai ja must tuntuu et mä tukehdun. Mul on niin hirvee kerros limaa kurrkus et välil ei saa ees happee. Mä todella toivon et toi natiainen ei saa tätä. Sekin oppi eilen tekemään kuperkeikan. Ikävä kyllä se kuperkeikka tapahtu sohvalta alas ja nyt sillä on sarvi päässä (Ja ei ollu ilman valvontaa sohvalla puoliso istui samalla sohvalla).
Aika vittumainen fiilis. Tekis mieli…en mä oikeestaan tiiä mitä mun tekis mieli mut..noh..äh..antaa olla. En mä taas osaa ilmaista itteeni. Ehkäpä sana turhautunu vois olla hyvä täs kohti.