Miks ihmisen pitää olla tyhmä?
KUn menee jo valmiiksi huonosti niin miksi pitää tehdä asioita niin että kaikki menee vielä huonommin sen jälkeen?
Stressiä on nyt vielä enemmän ku aiemmin ja pahaolo kasvaa siinä samalla.
Pitää toivoo ettei ahdistuskohtaus iske ku veivät multa nekin lääkkeet.
Emmä tiiä miten täs mennään eteenpäin, kaikki pitää tehä niin vitun vaikeeks. Päätä ja alaselkääkin särkee ku viimeistä päivää kaiken muun lisäks, mut tosin se selkäsärky varmaan johtuu eilisestä. *huokaus*
Nyt jo vähän pelottaakin, kun ei tiedä mitä tuleman pitää.
Pelottaa se hetki kun puhelin soi. En halua että se soi.
On aika rankkaa olla oman päänsä sisällä vankina, ei voi vaikuttaa tiettyihin asioihin ja ajatuksiin. Väälillä tuntuu ku joku muu ohjailis ja ajattelis ja mä vaan toimin hiljaa ohjeiden mukaan.
Selkinä hetkinä on turvallista, mut sit tulee näitä hetkiä kun katoaa jonnekkin ja vallan ottaa joku muu, näitä hetkiä kun hillitön raivo, ahdistus, pelko ja suru ottaa vallan. Noita tunteita vastaan ei kykene taistelemaan ja tuntuu että rintakehä rusentuu niiden ollessa vallassa.
Se tunne, en osaa edes kuvailla sitä tunnetta, kuin ylikireälle vedetty korsetti olisi pistetty päälle. Et voi liikkua, et puhua, et saa happea ja itket vain kipua joka tulee puristumisen tunteesta. Kuin pommi jonka sytytyslanka on palanut mutta joka ei silti pääse räjähtämään vaikka pitäisi. Ja se väsymys sen kaiken jälkeen, on kuin et olisi viikkoon nukkunut ja et jaksa liikkua etkä ajatella haluat vain nukkumaan.
Oon miettiny kun mulla on usein tunne että haluan pois, pakoon, että mistä tää tunne tulee. Ymmärsin eilen että haluan paeta itseäni, luulen että pois lähteminen helpottaa tai orjaa tilannetta, että ongelma on paikassa missä olen, mutta sehän on mussa itsessäni. Ahdistavaa onkin että itsestään ei pääse eroon millään ja sitä tarkoittaa oleminen vankina oman päänsä sisällä.