Tänään oli hassu päivä. Näin lapsuuden ystävääni ja mulla oli oikeesti kivaa. Toivottavasti koko viikonloppu menis samaa rataa ku tää päivä.
En haluu et toinen näkee et mä oon ikävöiny, pistääpähän sen miettii et miks tämmönen ”välinpitämättömyys”. Ärsyttää olla aina se kaipaava ja mustis osapuoli. Tulkoon sit luo kun tuntuu siltä, mä pidän nyt välimatkaa.
Parisuhteet on kyl vaikeita etenkin, kun ne on kestäny jonkin aikaa, eikä olla enää kahden. Näkispä se toinen vaan munkin kantaa täs hommas, tietäis mitä mun elämäs tapahtuu, mut se on mahdotonta jos ei ole koskaan läsnä.
Noh mitä sitä valittaa, täs ollaan ja tästä jatketaan. Tsekkaillaan taas.
”murheisille sydämille
kärsiville, kaipaaville
petetyille, jätetyille
raskaan taakan kantajille
lasi täyteen
se malja vain sua oottaa”