Yöperhonen

Liekkiä kohti se lensi
ihan leikiten, leikiten vain.
Tuli kynttilän kutsui ja houkutteli,
niin lumosi hehku sen.

Liekki lämmitti rintaa suloisesti,
se loisti ja vietteli niin.
Vaik loiste sai perhon sokeaksi,
sinne yhä etsi se tien.

Nyt perhonen siivin palanein
yhä liekkiä tavoittaa.
Ei pois voi se koskaan lentää; se vieläkin
rakastaa.

Ja liekki kynttilän loistaa,
se kutsuu ja lumoaa.
Se sai minkä tahtoi, mutta
jo toista perhoa houkuttaa.