Elin kesän täysin rappiolla. Okei, liikunnnan vähyyteen vaikutti lämpötila, joka esti käyttämästä koiria kunnolla lenkillä, mutta se ei ole mikään täydellinen perustelu. Päinvastoin; kun liikunta väheni radikaalisti, mun olis tietenkin pitänyt vähentää kaljan kittaamista ja makkaroiden jokapäiväistä grillaamista, mutta en tehnyt asian eteen yhtään mitään. Paitsi avaamalla uuden oluttölkin. Lopputuloksen pystyi toki arvaamaan, mutta ei se silti miellyttänyt. Ei loman jälkeen, eikä nyt. Tilanne on nimittäin se, että yhdetkään farkut eivät edelleenkään mahdu jalkaan, vaikka loman loppumisesta on jo lähes 1,5 kk. Huonompi homma, sillä kelit alkavat jo viiletä sen verran radikaalisti, etten kohta enää voi kulkea töihin pelkissä ihkaohuissa lökäpöksyissä. Ja ratkaisu [b]EI SAA OLLA[/b] suurempien farkkujen osto.
On jälleen kerran tullut todistetuksi se, että läski tulee kiloissa, mutta poistuu vain grammoissa tai sitten tekee niinkuin mulla: ei poistu. Luulisi nimittäin, että loman loppumisen aikaan aloitettu askeettinen elämänmuoto auttaisi edes vähän, mutta yhtään ainoaa läskigrammaa ei ole poistunut. Lisääkään ei onneksi ole tullut (no se tästä vielä puuttuisi!!!), mutta kysyn silti itseltäni joka viikko, miksi mitään ei tapahdu siihen suuntaan, että nämä kesäläskit edes joskus häipyisivät. Olen kuitenkin työstänyt niitä pois about täsmälleen saman ajan, kuin mitä niiden hankkimiseen meni, joten mielestäni olisi vain oikeus ja kohtuus päästä niistä eroonkin samassa ajassa.
Yeah right. Yhtä hyvin voisi ilmeisesti toivoa kuuta taivaalta. 🙁