Tänään sitä sai taas törmätä ajattelumalliin, että jos minulla (=mun isillä ja äidillä on rahaa), mä saan olla niin pikkunilkki ja kusipaa kuin vain haluan. Sääli, että jo alle täysi-ikäinen kakara voi olla täysin pilalla.
GRH!
Sinänsä tekisi mieli kyllä taputtaa itselleni karvaisia käsiä, sillä onnistuin jälleen kerran hillitsemään itseni enkä avannut sanaista arkkuani kuin ihan vähän. Ehkä mä olen vihdoin luomassa itselleni jonkinlaista inhibitiomekanismia. Tai sit ne on nää särkylääkkeet, kun tekee mut lepposaks ja hyvänsuovaks =)