Sain viime jouluna lahjaksi orkidean. En tiedä sen lajia tai nimeä, joten yleistän sen karkeasti vain orkideaksi. Se kukki kauniisti aikansa, mutta nuupahti sitten pimeän vuodenajan nujertamana pelkät vihreät lehdet käsittäväksi mättääksi. Ajattelin ensin heittää sen pois, mutta ajatus kasviraukasta kärsimässä pakkasessa roskalaatikossa oli niin vavahduttava, että pidin sen. Laiminlöin sitä yhtä uutterasti kuin muitakin viherkasvejani, eli muistin antaa sille vettä jos muistin ja muuten se vain kökötti ikkunalaudalla ylhäisessä yksinäisyydessään.
Loppukesästä se alkoi työntää aivan vimmatusti ilmajuuria. Tulkitsin tämän jonkinlaiseksi viihtymisen osoitukseksi, mutten osannut sen kummemmin siihen reagoida. Muutama viikko sitten kylässä oleva kaverini tarkasteli tätä pehkoa selkeästi kummissaan ja löysi sieltä ilmajuurien seasta kukkavanan!!
Nyt niitä kukkavanoja on kolme kappaletta puskemassa terhakasti ylöspäin ja siinä ekassa on jo nuputkin puhkeamassa! Uskomatonta. Kaikesta kukkaraukkaan kohdistamastani välinpitämättömyydestä huolimatta!
Vai onko niin, että tämä vaatimaton kasvi kiittää mua siitä, etten ole rakastanut sitä tukehduksiin?