Blogi

Aah, kyllä se vaan on niin groteskia, että shoppailu piristää. Hyi mua!

Kävin Ikeassa hakemassa lampun ja sitten eksyin kahvilaan ja sisustusliikkeeseen Tallipihalle. Iih. Naisen elämää =) Kahvilat on ihan ykköstä, erityisesti Tallipihan ja muut vanhahtavat. Runo on myös suosikki. Sitten kaverille syömään kakkua ja lampunvaihtoa, niin johan pomppas elämänlaatu. Mutta toki piristi myös ruikutukset kaverille ja sen tsemppaus.

Nyt nachoja ja Guacamoledippiä. Nam. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu =)

Samperi, että meni juhannus ihan läskiksi. Työ asia vaivaa joka ei suostu poistumaan päästä ja siispä koko juhannus tuli oltua aivan alamaissa ja kettuuntunu vuoron perään. Plääh. Onneksi sentään jonkin ihanan hetken koin rannalla mökillä, kun lintu lauloi, istuin siideri kädessä ja kuuntelin vastarannan melua, kun oma porukka jo nukkui. Muuten piip juhannus tällä kertaa. Toivottavasti olotila paranee alkuviikosta viimeistään. No huomenna Ikeaan ja kaverin pojan synttäreille...jos shoppais till drop, niin auttaiskohan se =D perinaisellinen keino hetkelliseen apeusketutukseen =D no hmmm...jos ei kuitenkaan. Minä muka ekologisti ja sitten pohdin mitäs seuraavaksi ostais. hyi mua.

No lapsi nukkuu, talo hiljainen, jos menis hetkeksi portaille istumaan ja yrittäis puhaltaa tämän kiukun sinne mistä hiivatista se on tullutkaan. Onnistuisikohan?

Jep, juhannus...tuli sentään uitua, saunottua ja vihdottua =)

-Miu

Pitkästä aikaa lähdin baanalle rullaluistelemaan. Hurjaa touhua, viimeksi olen ollut useita vuosia sitten. Että teki hyvää =)

Ipana alkoi futiksen, söpöliini. Suloinen niissä pienissä nappiksissaan.

Tällä viikolla en ole vielä kävellyt kuin kerran lasiseinää päin. Tämä on nyt kuukauden sisällä kolmas kerta. Ensin toisen paikkakunnan toimistolla kävelin onneton asiakaspalaverissa lasiovea päin, varmaan samalla viikolla kävelin body shopissa lasiseinää päin ja tällä viikolla asiakkaalla savulasista palaverihuoneen seinää päin. Mä en tajua miten mä en näe niitä lasiseiniä.

Kaiken hyvän lisäksi kohelsin tänään palaverissa ja kaadoin kahvini pöydälle. Mä olen ihan järjettömän kömpelö. Mikähän siinäkin on. Yhtenä päivänä kompuroin kukkatelineeseen ja löin jalkani kipeesti, onneksi en sentään lentänyt mahalleni lattialle (tämäkin taas töissä). Kai se on sukuvika =D hyvä aina syyttää kaikista virheistään vanhempia.

Onpas tänään ollut kaunis päivä. Jotakin pohdiskelin aamulla 2 tunnin automatkalla, mutta, koska olen aamulla aina jossain toisessa ulottuvuudessa, mistä tulee zombeja, en muista enää kirveelläkään mitä mietiskelin. Jotain kummallista astraalimaailmaan liittyvää korkealentoista soopaa taisi olla. Se meinasi jo palata mieleeni kun näin tulomatkalla hepan millä oli sellainen ihmeellinen hattu päässä (jokin vaalea huppu, mikä oli silmilläkin, korvatkin oli siihen ommeltu, tosi hassun näköinen) mutta välähti vain hetken mennäkseen taas johonkin aivoaaltojen avaruuteen.

No täällä Miu jatkaa kissojensa keskellä tyytyväistä ja vähemmän tyytyväistä sinkkuäidin elämää ja pohtii syntyjä ja syviä jotka voi samantien unohtaa =) riemullista. Hyvää juhannusta.

-Miu

Kamalan kamala hämähäkki oli majoittunut mun hupparin hihaan. Onneksi tyttö sanoi siitä, että pääsin hysteerisenä juoksemaan ulos ennenkuin näin sen. Hyi hitto kamalan iso vihreä? otus iiiik, huppari lensi kaaressa kun näin sen hirvityksen. Vitsi että mä osaan pelätä noita ötököitä. Mä en varmaan kestäis tropiikissa kauaa.

Vieläkin menee kylmät väreet.

Nyt neitiä nukkumaan laittamaan.

Jahas, sunnuntai. Kylläpä viikonloppu meni nopsasti. Maha täynnä pizzaa (melkein ite tehtyä) ja hampaat kipeenä happamista sokeriautoista joita typsy sai tuliaisiksi tädin mieheltä Ruotsista, aih.

Huomenna olis taas reissupäivä ja tytön eka futistreeni. Tänään käytiin ostamassa pienet sievät jalkkiskengät. Itselläkin sellaiset on jossain kaapissa pölyyntymässä. Samoin kun rullikset, sukset, luistimet, lasketteluvarusteet (no nää ei oo kyllä' päässeet pölyyntymään) jne. Jumppavehkeetkin on nähneet viime aikoina harvoin aurinkoa, kassissa duunipaikalla oleillessaan. Miten musta tuli näin öh saamaton?

No nyt ajattelin hommata kuntosalijäsenyyden, kun siellä on lapsiparkki. SItten ois pakko käydä kun se on niin julmetun kallista, ettei raaski muuten maksaa jos ei käy.

Jahas, nyt ilmapallojen etsintää =)

Ostin lapselle hassun yölampun joka vaihtaa väriä. Se oli tietty pakko saada tarhaan mukaan, jossa se putosi n 100 krt lattialle ja nyt sitä ei enää saa pois päältä eikä vain yhdenväriseksi. Tuossa tuo söpö kissanmallinen otus vaihtaa väriä pöydällä.

Taas matkapäivä takana. 5h auton ratissa. Ja kuudelta ylös. Vähän meinaa väsyttää. Mutta ei se mitään, vielä kaksi matkapäivää edessä ja sittenhän on viikonloppu. Meneepä aika nopeasti. Tosin miksi sit' toivoo ajan menevän nopeasti. Mitä oikeastaan odotan elämältä, kun viikot jo muutenkin juoksevat edestä hurjaa vauhtia.

Olen pitkään jo ihmetellyt mitä ihmettä sitä oikein odottaa. Mikä sitten lopulta tuo sen tyyneyden. Pitäisi elää tässä hetkessä ja osaankin sen joskus. Kerran jopa tunsin, että sain kosketuksen asioihin niiden nimien takana, sellaisina kuin ne on, hetkeksi. Joskus myös olen katsellut rapautunutta seinää ja miettinyt miksi se on muka ruma. Jos kaikkea yrittää katsoa ilman arvolatausta ja merkityksen hakemista, niin asiat muuttavat muotoaan.

Jos katsoo omia tunteitaan myös saman linssin läpi, niin joskus tuntee itsensä ihan kauhean kylmäksi, koska lopulta kaikki omat tunteet on mahdollista jakaa osiksi ja "nollata" (heh, no ainakin melkein) toisaalta tällä tempperamentilla varustettuna en kyllä kovinkaan usein onnistu omia tunnekuohujani nollaamaan, tai ehkä en halua edes.

Niin eksyin todellisesta aiheestani, eli siitä mitä tästä elämästä oikein haen (en viitsi edes puhua useimpien ihmisten elämästä joiden elämää saattaa pyörittää kaikenlaiset rahan ja aseman tai muun ihmeellisen ympärillä pyörintä). Vai onko mulla tulossa aikainen 40:n driisi. Ei hirveesti naurata =D kolmenkympin driisikin tuli jo 26-27 vuotiaana ja lähdin lopulta jatko-opiskelemaan, kun totesin, että miksi helkutissa mikään ei ole mitään ja Dostojevskikin on pullamössöä (vrt valmiiksi pureskeltua ruokaa). Niin, nyt tuntuu vähän samalta. Miksi mikään ei ole mitään ja mitä ihmettä tässä oikein juostaan karkuun/kiinni. Miksi juoksen päiväkodin ja työpaikan väliä. Mitä ihmettä tästä saan. Miksi en syventyisi kunnostamaan vanhoja huonekaluja ja tyytyisi ei niin hyvään elintasoon. Mitä mä sillä rahalla teen, jos koko elämä on yhtä he****n juoksemista?

No se siittä. Onneksi tykkään sopivasta kiireestä. Eniten inhoan niitä aikoja jolloin on hiljaista ja mitään ei tapahdu.

Hmmm. Olen kai aika paradoksaalinen ihminen. Mutta niinhän kaikki ovat.

Ja jotta otsikko ei olisi harhaanjohtava, pelkään että toinen kissoista on pissannut huovalle, koska tämä haisee (äkkiä pesuun koko liina) ja muromylsi on ihan liian hyvää ja epäterveellistä (kilo sokeria per puoli kiloa muroja)

Loppukaneettina, nyt ymmärrän miksi olen niin huonomuistinen. Hesse kirjoitti Ystävykset kirjassa seuraavaa: tämä henkilö, kuten kaikki hyvin lahjakkaat ihmiset, oli hyvin huonomuistinen =D jee, selitys siis löytyi Hihaaa =D

-Miu

Joo, Miu viisaana tyttönä katsoi viimeiseksi illalla jonkun älyttömän muka tositapahtumiin perustuvan aika huonosti toteutetun 4:n asteen yhteys tms. elokuvan. Abduktioita ja kummittelevia ufo-olioita ja ihmisten valtaamista ja sumeerinkieltä.

Onneksi ei tullu painajaisia.

Nyt nukuttaa. Mutta eka paltsu jo takana ja meilit luettu. Josko siis ryhtyis oikeisiin hommiin.

Tyttö kysyy kuka hän on tehotytöistä. Mikähän tuon vaalean nimi onkaan? Tehotytöt on kylä mun lemppari. Söpöjä otuksia mutta vahvoja, just tuollaisia höpelön ilahduttavia hahmoja. Muistan omistaneeni tehotyttö t-paidan josta tein imetyspaidan aikoinaan =) miksi kaikkien söpöjen vaatteiden pitää olla kokoa s ja minun kokoa l. Pituutta kun on 178cm niin siinä ei paljon teinivaatteet mahdu. Eikö myöskään suurin osa ihanista kirppislöydöistä. 60-70 luvulla kaiken piti olla kokoa mini. Edes äidin vanhat vaatteet eivät kaikki mahdu. Tosin äiti oli 171 cm.

Pitäisi pukeutua ja mennä ulos. Tyttö haluaa poimia päivänkakkaroita ja minä voisin aloittaa rapsuttaa maalia pois suunnattoman isosta vanhasta kaapista joka majailee pressun alla pihalla.

Vitsi nämä supertytöt on ihan hassuja. Nyt tuo punatukkainen pelastaa maailman asteroidipilveltä. Heheheee. Näitähän on aikuisenkin (jaminäkösellainenolen) hauska katsella. Taidan olla ns. persona immatura, vaikkakin osa minusta on ollut jo lapsesta vanhus.

Itse ajattelenkin, että ihmisellä on sielunikä. Ja omani on vanha ja silti nuori =D no taidan olla iso paradoksi koko ihminen.

Hitsi kun on näin sateinen ilma. Pitäisi ruoho leikata.

Kirkonkellot soi. Mä tykkään hurjasti siitä äänestä. Mikähän siinäkin on, rauhottava ääni. Tuo kirkko on kyllä todella kaunis. Näkyy minun toisen puolen ikkunoista. Ihan kuin jostain muusta maasta. Vaikka itse pidänkin keskiaikaisista kivikirkoista ja puisista vanhoista unelmista, niin onhan tuo omalaatuisuudessaan upea. Lähinnä mieleen tulee jokin välimerellinen näkymä. Paitsi koivut ja vanhat puutalot.

Jaha, tehotytöt loppui ja tytön meininki alkaa olla siinä määrin reipasta, että alkaa olla aika painella pihalle =) apiloita meidän takapihalla totesi tyttö kurkkiessaan ikkunasta. Silleen. Ja ensimmäinen ihanan kaunis unikko kukkii.

-Miu

Ei voi muuta sanoa. Kaksi tyttöä leikkii yläkerrassa, ulkona sataa, on tämä maailman kaunein paikka (ainakin melkein) asua. Vihreetä ja vanhoja ihania taloja ympärillä.

Pelottaa vaan, että uusi projektikaappini (vanha julmettu kaapinrähjä) menee pilalle sateessa ennenkuin saan sen sisälle, onhan siinä pressu mutta kuitenkin.

Kahvia voisi keittää josko heräisi, kun nuo suloiset apinat herättivät mut klo 6.30 varmaankin. Ei varmaan ole mitään söpömpää kuin kaksi tyttöä yökyläilemässä ja ahtautuneena yhteen sänkyyn kurkkimaan.

Eli ei valittamista tänään, sinkkuäidinkin elämä on usein aika mukavaa.

=inhoan sanaa sinkku, inhoan sinkkuilua, yök, mutta minkäs teet =D

No niin, koittaahan se kaunis, aurinkoinen ihanaltatuoksuva aamukin joskus. Onpas kaunis ilma, oven avatessa sain ensimakua aivan ihanaisesta kesän tuoksusta, siinä oli kummallinen syksyn vivahde, vaikka mennään alkukesää....kummallista.

Siispä ihan melkein täydellinen perjantai-aamunen. Lapsi tarhaan ja töihin. Hymyilytti, eli alan taas olla oma itseni, kummasti vaikuttaa sellaiset 9h yöunet ihmiseen.

Sain kotiopettajattaren loppuun (höh) ja nyt aloin Hesseä, ei oikein meinaa iskea, mikähän siinä nyt on. Joskus tuo Hessen näppärä ja nokkela tyyli ei vaan meinaa innostaa. Taustalla on jokin ajan henki ja lievä kyynisyys...verhottuna nokkelaan hauskuuteen. Jotenkin ei nyt meinaa inspiroida. No ennekin on käynyt niin, että Hesse ei innosta alkuun ja paranee loppua kohden jos vaan jaksaa lukea.

Ja eikun töihin käsiksi. Postit ja skype odottaa.