Rankkaa tuo juhliminen ja varsinkin ne jälkimainingit. Ensi pitää yks päivä kärsiä suurempaa tai pienempää krapulaa ja sitte kun alkaa veri taas kiertää, pitää rangaista itteensä urheilemalla ihan hulluna… Tai vaihtoehtoisesti lapioimalla hiekkaa niin että on paikat kipeenä. Ja miten paljon niitä juhlia tähän Suomen kesään mahtuukaan. Hyvä puoli on se, että syksyllä on varmaan hyvässä kunnossa, kun sitte hulluna heiluu aina morkkiksissa. Ja se morkkis tulee puhtaasti siitä, ettei oo päässyt urheilemaan, hullua… Onneksi aurinko paistaa niin on helppo hikoilla. Hymylöitä päiväänne!
