ihmissuhde

Mulla on toimiva ihmissuhde. Tai on niitä suhteita monia ja useampikin niistä jopa toimii, mutta haluan nyt jakaa tämän yhden teidän kanssa.

Mulla on semmonen pysäkkikaveri. Hän on semmonen kolmekymppinen nainen, ihan tavallinen. Me nähdään melkein joka aamu bussipysäkillä ja kuljetaan sama työmatka eli jäädään pois myös samalla pysäkillä. Iltapäivisin emme yleensä näe, hän tekee ilmeisesti vähän pidempää työpäivää. Tää meidän suhde on kestänyt ainakin vuoden, mutta koko tänä aikana olemme vaihtaneet vain muutaman sanan. Mutta silti tervehdimme joka aamu. En tiedä hänestä oikeasti mitään muuta kuin että hän käy säännöllisesti töissä ja asuu jossain naapurustossa. En tiedä hänen nimeään, työpaikkaansa, harrastuksiaan (paitsi että hän kantaa kerran viikossa isompaa kassia eli hän käy silloin salilla tms.) tai oikeastaan yhtään mitään. Hän vaikuttaa akateemisesti koulutetulta, sellaiselta kiltiltä ja hiljaiselta naapurintytöltä. Kesän jälkeen huomasin, että hän oli mennyt kihloihin ja iloitsin asiasta samoin kuin jos joku oikeista kavereistani olisi tehnyt saman.

Parasta tässä on se, että ainakin mun mielestä tää meidän suhde toimii vallan mainiosti. Me tervehditään siinä pysäkillä ja möllötetään sen jälkeen kuten suomalaiset yleensä. On tavallaan kiva, että siellä harmaalla aamupysäkillä on joku, jonka mielestä on kiva kun mä tuun sinne. Pieni lämmin häivähdys ei tarvitse sen enempää. Kumpikaan ei ole nähnyt aiheelliseksi ruveta sen enempää jutulle, enkä mä kyllä edes tiedä mistä sitä juttua keksisikään. Ajattelin pitää tän suhteen mutkattomana ja toimivana.