Mä jäin miettimään edellisen kirjoituksen jälkeen vielä noita omia tassunjälkiä ja niiden vaikutusta. Ei oo yksinkertainen juttu.
Luin varmaan joskus jostain (lähdeviitteet kunniaan...), että ihminen on rakennettu niin, että me miellämme noin kilometrin etäisyyden kotoa omaksi reviiriksi ja noin sadan lähimmän ihmisen joukon "meiksi" ja sit muut on "muita". Tää tarkoittaisi siis sitä, että ihminen on valmis tekemään uhrauksia ja tinkimään omista eduistaan vain lähimpien ihmisten vuoksi. Ja niinhän se menee, kyllä kai meistä jokainen pyrkii puolustamaan omaa perhettä ja naapurillekin tarjotaan apua paljon helpommin kuin ventovieraalle. Ja aika harva meistä omiin nurkkiin kuseksii. Tää homma toimi vallan mainiosti niin kauan kun ihmiset asui savimajoissa ja omavaraisissa kyläyhteisöissä. Mutta sitten me laskeuduttiin puusta ja rakennettiin vesivessat.
Nykyään suuri osa meidän tekemisistä tai tekemättömyyksistä ei vaikuta suoraan meidän omaan elinympäristöön. Jos mä kulutan sähköä, bensaa, ruokaa tai vettä sata kertaa enemmän kuin naapuri, niin ei se ole mun naapurilta pois. Jos mä lennän maapallon toiselle puolelle, niin päästöt leviää tasaisesti eikä ne yhden lentokoneen kaasut nyt mihinkään vaikuta. Meille on ihan sama mistä ruoka tulee kun ei sen kasvattamisesta tai kuljettamisesta koidu meille mitään suoraa vaikutusta. Isoisä ei voinut syödä pihviä joka päivä, koska muuten perhe ei olisi saanut lehmästä maitoa. Mä voin ostaa joka päivä puolikkaan naudan ja siltikään en tapa (suoraan) ketään nälkään. Kaupungilla voi nakata roskat suoraan kadulle kun ei mun äidin tarvii niitä kuitenkaan siivota.
Mihin ihmisen evoluutio tästä vielä ehtiikään, opitaanko me joskus ymmärtämään ihmiskunta isona omana lauma ja päätetään, että omiin muroihin ei tarvii pissiä. Tai sit tekniikka pelastaa ja kaikille kiinalaisille voidaan antaa autot ja jääkaapit. Tai sit lapsenlapset saa muuttaa Marsiin.
Juu, meni vaihteeksi vakavaksi. Ehkä ensi kerralla taas jotain köykäisempää.