Parhaillaan on käynnissä tärkeä koulutuspoliittinen uudistustyö, kun parlamentaarinen tuntijakotyöryhmä pohtii Suomen perusopetuksen tulevaisuutta. Työryhmä tekee suunnitelmaa sitä, mitä aineita ja kuinka paljon peruskoulussa olisi syytä 2010-luvulla opettaa.
Työryhmän esitykset ohjaavat koko maamme tulevaa osaamista, kilpailukykyä ja sivistystä. Kyseessä ei siis ole mikään pikkujuttu, vaan eräs alkaneen vuosikymmenen tärkeimmistä päätöksistä.
Etukäteen on annettu tietoa, että työryhmällä on halua lisätä opetuksessa taideaineita ja mahdollisesti myös liikuntaa. Tältä osin työryhmää ei voi kuin kannustaa rohkeasti eteenpäin. Koko Suomen tuleva kulttuurielämä pohjautuu paljolti koulussa annettavaan opetukseen ja lisääntynyt liikunta taas virkistää muuta opiskelua ja pitkällä aikavälillä voi kohentaa jopa kansanterveyttä.
Sen sijaan kaikkein odotetuinta ja toivotuinta uudistusta, pakollisesta ruotsin opetuksesta luopumista, ei ilmeisesti vakavasti edes harkita. Tämä on hyvin outoa.
Lukuisissa erilaisissa gallupeissa ja kyselyissä on todettu, että Suomen kansan selvä enemmistö haluaa luopua niin kutsutusta pakkoruotsista. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö jokainen halukas saisi jatkossakin lukea ruotsia, tai etteikö palveluita tarjottaisi yhä edelleen myös ruotsin kielellä. Päätös tarkoittaisi vain ja ainoastaan sitä, ettei ketään enää pakotettaisi vuosikausia istumaan turhaan kieliopinnoissa, joista hänen omassa arkielämässään tai urasuunnitelmissaan ei ole mitään hyötyä.
Euroopan unionin aikakaudella on tärkeää antaa nuorille vaihtoehtoja, sillä työmarkkinat ja osaamistarpeet ovat tätä nykyä hyvin monipuoliset. Ei yksinkertaisesti ole järkevää koulussa pakollisesti opettaa kahta kansainvälisesti pientä kieltä (suomi ja ruotsi), joita kukaan muu Euroopassa ei puhu. Nykyinen kielipolitiikka on menneestä maailmasta ja näyttäisi kansainvälisyyden sijaan tähtäävän paremminkin pohjoismaiseen eristäytymiseen.
Jos työryhmä kuitenkin päättäisi yleisen mielipiteen ja oikeustajun vastaisesti säilyttää pakkoruotsin, tulisi tälle kyetä esittämään erinomaiset perustelut. Pitkään pakkoruotsikeskustelua seuranneena uskaltaudun antamaan seuraavan evästyksen perusteluista, joita työryhmän ei kannata pakkoruotsin puoltamiseksi enää esittää, mikäli haluaa antaa hyvän kuvan arvostelukyvystään:
1. [I]Hyvä tapa oppia muita kieliä on lukea ensin ruotsia.[/I] Eiköhän vielä parempi tapa oppia mitä tahansa vierasta kieltä ole lukea kyseistä kieltä itseään.
2. [I]Historialliset syyt.[/I] Historia on tärkeää mutta kuuluu historiantunneille, kieliopetus ei voi tähdätä menneisyyteen vaan tulevaisuuteen.
3. [I]Ruotsin kieli on sivistävää.[/I] Ehkäpä, mutta varmasti myös vaikkapa ranskan, saksan tai venäjän kielen lukeminen voisi sivistää nuorisoamme aivan yhtä paljon ja vieläpä monipuolisemmin.
4. [I]Onhan muitakin pakollisia aineita, kuten matematiikka tai biologia.[/I] Niin onkin, mutta nämä muut aineet ovat luonteeltaan universaaleja, siis yleisesti hyödyllisiä kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa, eivätkä siten rinnastu ruotsiin.
5. [I]Pohjoismainen identiteettimme vaatii ruotsin opiskelua.[/I] 2000-luvun yksilölähtöiseen moraalikäsitykseen kuuluu, ettei kukaan voi määrätä toisen ihmisen identiteetistä, vaan jokainen saa rakentaa identiteettinsä oman kutsumuksensa pohjalta.
Pakkoruotsista luopuminen olisi siis yksilönvapautta, opiskelumotivaatioita ja kansainvälistä kilpailukykyämme kohentava päätös. Vielä toistamiseen korostan, ettei kenenkään mahdollisuutta ruotsin opiskeluun tietenkään rajoitettaisi. Päinvastoin, pakosta luopumalla annettaisiin vain entistäkin parempi mahdollisuus ruotsin opiskeluun kaikille niille, jotka sitä opiskella haluavat. Heitäkin varmasti riittäisi, ja hyvä niin.